Tänään heräsin tietoisena siitä, että vuosia tulee jälleen lisää. Kello 16.25 tunsin, kuinka yksi ikävuosi lisää mätkähti kroppaani. Synttärit menivät mattoja pesten ja Aholaidan kentän match showssa Millin, äitin ja Riikan kanssa.
Milli esiintyi hienosti makkaran avustuksella. Hieman tuomari kehoitti laittamaan namikättä alemmas, jotta koiran kaula ja rinta eivät siitä syystä näyttäisi liian kapeilta. Tässä voi olla perää, sillä Milliähän on näyttelyissä sanottu jo muutamaan otteeseen liian kapearintaiseksi.
Pariksemme saimme suomenlapinkoiran, jonka Milli päihitti tällä kierroksella. Punaisten kehästä ei sitten enää mentykään jatkoon, nyyh. Yksikään omista suosikkikanssakilpailijoistani ei päässyt sijoille; ei kaunis portugalinvesikoira, eikä upea kultainen kultainennoutajakaan. Milli kyllä yritti ryöstää kehän laidalle sijoitetut palkintoruuat. Jos ei hyvällä, niin pahalla sitten...
perjantai 10. heinäkuuta 2009
torstai 9. heinäkuuta 2009
Milli ui!!!
Eilen tehtiin iltalenkki tuonne Muuramen vanhalle leirintäalueelle äitin kanssa. Milli meni vanhaan tuttuun tyyliinsä kahlailemaan veteen loivaa rantaa pitkin. Otettiin äitin kanssa myös kengät pois ja kahlailtiin koiran mukana.
Milli eksyi aina vain pidemmälle ja pidemmälle, kunnes pikkuhiljaa tassut irtosivat yhä enemmän ja enemmän, lopulta uintiliikkeistä enää kynnet ja varpaan kärjet osuivat maahan. Ja sitten eivät enää nekään. Ja Milli ui!
Heiteltiin vähän isoa puunkarahkaa, ja useamman kerran Milli meni niin syvälle, että tassut irtosivat. Ilmeisesti kuitenkin lähellä oleva pohja sai piskittimen rohkaistumaan ihan uintiliikkeisiin. Ja ei muuten ollut mitään litsläts-uintia, vaan ihan kaunista ja teknisesti oikeaa koiraa.
Kyllä tästä vielä meidän uimariperheen uimarikoira tulee. :)
Milli eksyi aina vain pidemmälle ja pidemmälle, kunnes pikkuhiljaa tassut irtosivat yhä enemmän ja enemmän, lopulta uintiliikkeistä enää kynnet ja varpaan kärjet osuivat maahan. Ja sitten eivät enää nekään. Ja Milli ui!
Heiteltiin vähän isoa puunkarahkaa, ja useamman kerran Milli meni niin syvälle, että tassut irtosivat. Ilmeisesti kuitenkin lähellä oleva pohja sai piskittimen rohkaistumaan ihan uintiliikkeisiin. Ja ei muuten ollut mitään litsläts-uintia, vaan ihan kaunista ja teknisesti oikeaa koiraa.
Kyllä tästä vielä meidän uimariperheen uimarikoira tulee. :)
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Kun ihmiset pesee mattoja, niin...
... koira on ruokavarkaissa, tietysti! Tällä kertaa pienen pitkäkynnen saaliiksi tuli lähes täysi dental stix-pussi ja hieman kissanruokaa. Ihan kyllä oma on vikani, annoin lähtiessä Millille yhden stixin, ja jätin sitten varmaan tuon äitin vetokaapin oven vähän raolleen. Ja Millille edes painava vetokaapin ovi ei ole este, korkeintaan hidaste, kun tiedossa on rosvottua safkaa.
Nyt täällä pallomainen koira keräilee itseään, ja omistaja miettii, että eläisiköhän tuo hurttimus seuraavan viikon ajan pelkällä pyhällä hengellä, jotta linjat palautuvat...
Nyt täällä pallomainen koira keräilee itseään, ja omistaja miettii, että eläisiköhän tuo hurttimus seuraavan viikon ajan pelkällä pyhällä hengellä, jotta linjat palautuvat...
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Tuusula Summer Show
Lauantaina heinäkuun 4.päivä lähdettiin Hannan, Jarin ja Taikan kyydillä kohti Tuusulaa. Aamu enteili kaunista ilmaa, vaikka helteiden tiesimme jo loppuvan viikonlopun aikana.
Millillä alkoi harmiksemme muutamaa päivää aiemmin hirmuinen karvanlähtö juoksujen vihdoin ja viimein lähestyessä loppuaan. Ikäväksemme Milli ei oikein esiintynyt edukseen, juoksuista johtuen neiti ulvoi urosten perään ja keikutti takapäätään juostessaan. Ilmeisesti siitä johtuen arvosteluun tuli "juoksee selkä köyryssä". Rintaa sanottiin jälleen kerran liian kapeaksi ja karvapeite oli "ei parhaassa näyttelykunnossa", kuten kyllä itsekin totesin ennen kehää...''
Kehuja sen sijaan tuli jälleen kerran kauniista ja narttumaisesta päästä, oikeista rungon mittasuhteista ja hyvästä kaulasta. Lapussa luki H ja kehästä lähdettiin sinisen nauhan kera, ehkä hippasen pettyneenä. Vaikka eihän tuota näyttelykoiraksi ole otettukaan, kunhan sosiaaliseerataan ja katsellaan kauniita waleseja, joita muualla harvemmin näkee missään.
Vaikka henkeen ja vereen olen narttu-ihminen, en voinut olla ihailematta näyttelyssä walesiurosten komeaa olemusta liehuvine karvoineen. Koirarotujen välisessä kauneuskilpailussa tämä rotu olisi kyllä ehdottomasti missi/mister-kruunun arvoinen! :)
Millillä alkoi harmiksemme muutamaa päivää aiemmin hirmuinen karvanlähtö juoksujen vihdoin ja viimein lähestyessä loppuaan. Ikäväksemme Milli ei oikein esiintynyt edukseen, juoksuista johtuen neiti ulvoi urosten perään ja keikutti takapäätään juostessaan. Ilmeisesti siitä johtuen arvosteluun tuli "juoksee selkä köyryssä". Rintaa sanottiin jälleen kerran liian kapeaksi ja karvapeite oli "ei parhaassa näyttelykunnossa", kuten kyllä itsekin totesin ennen kehää...''
Kehuja sen sijaan tuli jälleen kerran kauniista ja narttumaisesta päästä, oikeista rungon mittasuhteista ja hyvästä kaulasta. Lapussa luki H ja kehästä lähdettiin sinisen nauhan kera, ehkä hippasen pettyneenä. Vaikka eihän tuota näyttelykoiraksi ole otettukaan, kunhan sosiaaliseerataan ja katsellaan kauniita waleseja, joita muualla harvemmin näkee missään.
Vaikka henkeen ja vereen olen narttu-ihminen, en voinut olla ihailematta näyttelyssä walesiurosten komeaa olemusta liehuvine karvoineen. Koirarotujen välisessä kauneuskilpailussa tämä rotu olisi kyllä ehdottomasti missi/mister-kruunun arvoinen! :)
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Kesälomaa helteisessä ilmassa
Viime viikon maanantaina, heti juhannuksen jälkeen, alkoivat helteet. Nyt jo pitkälti toista viikkoa olemme saaneet paistella itseämme auringossa ja laiskotella hyvällä syyllä; kuka hullu liikaa helteessä lenkkeilee? Millin mielestä ei ainakaan Milli, ja täytyy myöntää, että omistaja ei pane vastaan...
Juhannuksen jälkeen jatkoimme lököilyä Muuramen täyshoidossa. Päivät kuluivat suunnilleen näin: aamulla pissatus, kissat ulos, koira omenapuuhun kiinni ja ihminen paistumaan bikinit päällä aurinkotuoliin. Iltapäivällä sama meno jatkui. Illalla reippailimme sellaisia tunnin pituisia pikkulenkkejä metsässä tai luontopolun viileässä katveessa.
Millisillipillitilli on ollut melko laiskalla päällä. Oma osuutensa tähän on juoksuilla, mutta myös helle vaikuttaa koiran lenkki-intoon. Mitään sen suurempaa treeniä ei olla oikein tehty missään lajissa lukuunottamatta maanantain agilitytreenejä. Maanantaina tosiaan ajelimme aamusella Oriveden ja trimmauksen kautta kotiin, sillä jatkokurssin agilityn viimeinen kerta oli sovittu illaksi. Hieman jännitin, että tajuaisiko Milli esteistä yhtään mitään; juoksujen ajan tuo onneton olento on ollut hyvin lurpallaan ja ajelehtinut omassa pikkumaailmassaan haistellen, hidastellen ja nukkuen. Juoksulenkistä on ollut turha haaveillakaan....
Agility, vastoin kaikkia oletuksiani, meni kuitenkin aivan uskomattoman hyvin! Teimme radan, jossa oli putki, A-este, kaksi aitaa, rengas ja keinu. Varmuuden vuoksi Milli oli omassa liinassaan, sillä riskinotto irti pitämällä tässä vaiheessa juoksua voi johtaa isikoiran rodunmääritykseen ja muutamaan vinkuvaan minieläimeen... Milli meni kaikki esteet mielettömän hyvin, tosin sen henkinen olemus tuntui ajoittain seilaavan jossain ihan muualla. Koira kyllä hyppi, kiipesi ja juoksi emännän (namin) perässä ja ohjeita noudattaen, mutta sen olemus oli poissaoleva. Sähläys oli tipotiessään, mutta toisaalta koirakaan ei tuntunut ihan omalta näin rauhallisena.
Hieman nyt menin valehtelemaan, kyllähän me eilen illalla otettiin vähän damin hakuakin. Omassa pikkupihassamme heittelin Millille tuota 500 gramman damia. Aiemmin se ei ole suostunut siihen koskea, mutta sen lojuttua muutaman viikon kaninnahkaan käärittynä ei ongelmaa enää ollut. Milli otti damin reilusti suuhunsa ja toi häntä heiluen mulle. Kaninnahka, josta tuo lurputin innostuu aivan vietävästi, toimi namien ohella hyvänä palkintona noudoille. Yksi damin etsintäkin suoritettiin, ja löytyihän sekin.
Tänään (keskiviikkona) kävimme Hakametsän hallilla treenaamassa Rean kanssa näyttelyasioita. Lähdemme viikonloppuna Tuusulan Summer Show´hun, jossa Rea saa esittää Millin. Ainakin tämän päivän perusteella sanoisin, että Millin tulisi esiintyä ihan hyvin. Kasvattajan mukaan eri pitäisi tulla jo, mutta itselläni odotukset kohdistuvat lähinnä tuon eläimen käytökseen.... Tulkoon vaikka H, kunhan Milli the lehmäkoira juoksee ja seisoo nätisti.
Juhannuksen jälkeen jatkoimme lököilyä Muuramen täyshoidossa. Päivät kuluivat suunnilleen näin: aamulla pissatus, kissat ulos, koira omenapuuhun kiinni ja ihminen paistumaan bikinit päällä aurinkotuoliin. Iltapäivällä sama meno jatkui. Illalla reippailimme sellaisia tunnin pituisia pikkulenkkejä metsässä tai luontopolun viileässä katveessa.
Millisillipillitilli on ollut melko laiskalla päällä. Oma osuutensa tähän on juoksuilla, mutta myös helle vaikuttaa koiran lenkki-intoon. Mitään sen suurempaa treeniä ei olla oikein tehty missään lajissa lukuunottamatta maanantain agilitytreenejä. Maanantaina tosiaan ajelimme aamusella Oriveden ja trimmauksen kautta kotiin, sillä jatkokurssin agilityn viimeinen kerta oli sovittu illaksi. Hieman jännitin, että tajuaisiko Milli esteistä yhtään mitään; juoksujen ajan tuo onneton olento on ollut hyvin lurpallaan ja ajelehtinut omassa pikkumaailmassaan haistellen, hidastellen ja nukkuen. Juoksulenkistä on ollut turha haaveillakaan....
Agility, vastoin kaikkia oletuksiani, meni kuitenkin aivan uskomattoman hyvin! Teimme radan, jossa oli putki, A-este, kaksi aitaa, rengas ja keinu. Varmuuden vuoksi Milli oli omassa liinassaan, sillä riskinotto irti pitämällä tässä vaiheessa juoksua voi johtaa isikoiran rodunmääritykseen ja muutamaan vinkuvaan minieläimeen... Milli meni kaikki esteet mielettömän hyvin, tosin sen henkinen olemus tuntui ajoittain seilaavan jossain ihan muualla. Koira kyllä hyppi, kiipesi ja juoksi emännän (namin) perässä ja ohjeita noudattaen, mutta sen olemus oli poissaoleva. Sähläys oli tipotiessään, mutta toisaalta koirakaan ei tuntunut ihan omalta näin rauhallisena.
Hieman nyt menin valehtelemaan, kyllähän me eilen illalla otettiin vähän damin hakuakin. Omassa pikkupihassamme heittelin Millille tuota 500 gramman damia. Aiemmin se ei ole suostunut siihen koskea, mutta sen lojuttua muutaman viikon kaninnahkaan käärittynä ei ongelmaa enää ollut. Milli otti damin reilusti suuhunsa ja toi häntä heiluen mulle. Kaninnahka, josta tuo lurputin innostuu aivan vietävästi, toimi namien ohella hyvänä palkintona noudoille. Yksi damin etsintäkin suoritettiin, ja löytyihän sekin.
Tänään (keskiviikkona) kävimme Hakametsän hallilla treenaamassa Rean kanssa näyttelyasioita. Lähdemme viikonloppuna Tuusulan Summer Show´hun, jossa Rea saa esittää Millin. Ainakin tämän päivän perusteella sanoisin, että Millin tulisi esiintyä ihan hyvin. Kasvattajan mukaan eri pitäisi tulla jo, mutta itselläni odotukset kohdistuvat lähinnä tuon eläimen käytökseen.... Tulkoon vaikka H, kunhan Milli the lehmäkoira juoksee ja seisoo nätisti.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Nartuilla on rankka elämä...
...ainakin tällä tällä, kun juoksut alkoivat perjantaina 19.6. Edellisistä onkin jo yli puolisen vuotta, joten odoteltuhan näitä jo onkin. Tulimme torstaina bussilla Millin kanssa Muurameen. Kotona lähtiessämme en tajunnut ottaa juoksuhousuja mukaan, joten Riikka ja Antti saivat käydä juhannusostostensa lomassa hankkimassa Sittarista koiran juoksusuojan. Milli sai hienot, hieman pienemmät pöksyt kuin omansa. Se on selkeästi kyllä näihin pikkupöksyihin tyytyväisempi, kuin kotona oleviin mummomalleihin.
Muuten tuo pikkulehmänalku on hyvin masentunut. Se makaa ja katselee meitä kulmiensa alta, hakeutuu kylkeen ihan liki rapsuteltavaksi ja löntystää lenkeillä. Vähän sain sitä innostumaan frisbeestä, mutta muuten ollaan oltu aika hiljaksiin juhannusmeiningeissä.
Muuten tuo pikkulehmänalku on hyvin masentunut. Se makaa ja katselee meitä kulmiensa alta, hakeutuu kylkeen ihan liki rapsuteltavaksi ja löntystää lenkeillä. Vähän sain sitä innostumaan frisbeestä, mutta muuten ollaan oltu aika hiljaksiin juhannusmeiningeissä.
torstai 18. kesäkuuta 2009
Tottelavaisuusraportti
III - jatkokurssin taso 2 kerta:
- paikallaan makuu 1 minuutti. Milli pysyi maassa, kunnes minuutti oli lähes kulunut ja palasin sen viereen odottamaan viimeisten sekunttien kulumista. Silloin nousi istumaan ilman käskyä. Muuten meni tosi hyvin, vaikka ohi juoksi kirkuvia lenkkeilijätaitoluistelijoita joukkueen verran.
- Ohitukset: Edelleen toimivat mainiosti täällä. Oikea elämä unohdetaan tässä kohtaa... Juostenkaan kukaan ei häiritse Milliä enää.
- Sivulle tulot: parantuneet! Milli tulee jo lähemmäs ja suoraan, mutta jää edelleen liian taakse.
- Seuraaminen: normiseuraaminen NAMILLA ok, pysähdykset istuen/maahan/seisten menevät erinomaisesti, ja Milliin voi luottaa (treenipaikassa) kuin kallioon, ei varmasti lähde paikaltaan. Askelittain seuraamiset ovat Millin mielestä tappotylsiä: kaksi askelta oikealle, taakse, eteen jne. käännöksineen... Maa on paljon mielenkiintoisempaa!
- häiriöt: Kuten jo edellä tullut ilmi, treenipaikassa mikään ei häiritse Milliä. Ei ohitsekiitävät pallot, lelut, muovipussit, kepit... tänään superhäiriönä sivulletuloissa varis alle 5 metrin päässä. Milli ei reagoinut siihen mitenkään! Jee! :D
-Nouto: innostunut fiilis ollaan saatu tähän leikin kautta. Milli tuo kapulan suoraan mulle, eikä pureskele sitä enää :). Jee! Paikallaan lähdöstä luvan kauttakin osaa tän, mutta silloin fiilis puuttuu, joten tehdään vielä enimmäkseen leikkimällä.
- Kaukokäskyt: Maahanmenon Milli jo osaa. Tehtiin sekä istumasta että seisomasta maahan. Seisomasta Milli tuppaa mönkiä alas mennessään hieman eteenpäin, joten treenataan tätä käskymerkin osaamisesta huolimatta ihan lähietäisyydeltä, ettei eteenpäin raahautumisesta tule tapa.
Istumaan meno kaukokäskyllä oli uusi meille. Valitsin merkiksi sivulle käännetyn kyynärvarren ylöstuomisen. Milli oppi yhdistämään merkin jo parinkerran jälkeen istumiseen sekä seistessä että maasta noustessa. Jostain syystä istuminen on Millistä paljon tyhmempää kuin makaaminen, ja ilme on ajoittain "täytyykö?".
Kivasti meni siis tänään, liikkeissä Milliä voisi jo pitää vapaana, mutta en ole rohjennut vielä jättää hihnaa pois. Se roikkuu valjaissa maassa raahautuen. Ne varikset kun aiemmin ovat olleet suurisuuri häiriötekijä, mutta siitäkin ongelmasta ollaan pääsemässä tämän kerran perusteella ilmeisesti eroon.
Hyvää juhannusta!
- paikallaan makuu 1 minuutti. Milli pysyi maassa, kunnes minuutti oli lähes kulunut ja palasin sen viereen odottamaan viimeisten sekunttien kulumista. Silloin nousi istumaan ilman käskyä. Muuten meni tosi hyvin, vaikka ohi juoksi kirkuvia lenkkeilijätaitoluistelijoita joukkueen verran.
- Ohitukset: Edelleen toimivat mainiosti täällä. Oikea elämä unohdetaan tässä kohtaa... Juostenkaan kukaan ei häiritse Milliä enää.
- Sivulle tulot: parantuneet! Milli tulee jo lähemmäs ja suoraan, mutta jää edelleen liian taakse.
- Seuraaminen: normiseuraaminen NAMILLA ok, pysähdykset istuen/maahan/seisten menevät erinomaisesti, ja Milliin voi luottaa (treenipaikassa) kuin kallioon, ei varmasti lähde paikaltaan. Askelittain seuraamiset ovat Millin mielestä tappotylsiä: kaksi askelta oikealle, taakse, eteen jne. käännöksineen... Maa on paljon mielenkiintoisempaa!
- häiriöt: Kuten jo edellä tullut ilmi, treenipaikassa mikään ei häiritse Milliä. Ei ohitsekiitävät pallot, lelut, muovipussit, kepit... tänään superhäiriönä sivulletuloissa varis alle 5 metrin päässä. Milli ei reagoinut siihen mitenkään! Jee! :D
-Nouto: innostunut fiilis ollaan saatu tähän leikin kautta. Milli tuo kapulan suoraan mulle, eikä pureskele sitä enää :). Jee! Paikallaan lähdöstä luvan kauttakin osaa tän, mutta silloin fiilis puuttuu, joten tehdään vielä enimmäkseen leikkimällä.
- Kaukokäskyt: Maahanmenon Milli jo osaa. Tehtiin sekä istumasta että seisomasta maahan. Seisomasta Milli tuppaa mönkiä alas mennessään hieman eteenpäin, joten treenataan tätä käskymerkin osaamisesta huolimatta ihan lähietäisyydeltä, ettei eteenpäin raahautumisesta tule tapa.
Istumaan meno kaukokäskyllä oli uusi meille. Valitsin merkiksi sivulle käännetyn kyynärvarren ylöstuomisen. Milli oppi yhdistämään merkin jo parinkerran jälkeen istumiseen sekä seistessä että maasta noustessa. Jostain syystä istuminen on Millistä paljon tyhmempää kuin makaaminen, ja ilme on ajoittain "täytyykö?".
Kivasti meni siis tänään, liikkeissä Milliä voisi jo pitää vapaana, mutta en ole rohjennut vielä jättää hihnaa pois. Se roikkuu valjaissa maassa raahautuen. Ne varikset kun aiemmin ovat olleet suurisuuri häiriötekijä, mutta siitäkin ongelmasta ollaan pääsemässä tämän kerran perusteella ilmeisesti eroon.
Hyvää juhannusta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
