Rupesin tässä kovin pohtimaan, millainen Milli olisi taippareissa. Oikeastihan me ei voida sinne mennä, koska tuon eläimen uintihalukkuus on asteikolla 0-10:een ehkä tasolla 1; menee halukkaasti veteen, mutta on vain muutamaan kertaan kesän aikana oikeasti irrottanut tassut pohjasta ja uinut n. 10 metrin pikkulenkin. Ja yleensä se on vaatinut sen, että itse olen vedessä. Ja sitä on treenattu ihan kiitettävästi, ja kyllä se on edistynytkin, vrt. viime kesään, jolloin pieni pisamaeläin ei suostunut irrottamaan tassuja pohjasta lainkaan. (Koko hommahan on mun omaa vikaa, nostin pienen Millin pentusena veteen, ja se eksyi uimaan laiturin alle mennen paniikkiin... Tyhmä moka multa.)
Noh, mut pidetäänpä meilikuvitustaipparit täällä blogissa :D.
Sosiaalinen käyttäytyminen: No problemo, Milli tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa (tosin vastaa kyllä, jos toinen koira sille alkaa rähähtää).
Tottelevaisuus: Nooh... kyllähän se tottelee, ellei sitten metsässä vierestä lähde ihana tipu tai kulje tuore pupunjälki. Silloin voi korvat tippua päästä ainakin hetkeksi.. Hyvänä päivänä tässä ei olisi mitään ongelmaa, huonona päivänä rastas säkättää metrin päässä puskassa ja lehahtaa lentoon koiran nenän edestä. Siinä menee sitten muutama minuutti, kun koira kiihtyy, eikä varmastikaan tule/kuuntele mua ekalla käskyllä...
Haku ja laukaus
Koiran on haettava väh. 10 m päässä väh. 5 min ajan - Juu, ei ongelmaa. Milli kyllä irtaantuu hakemaan, ja 5 minuuttia on lyhyt aika. Jos sillä sattuisi olemaan perskärpäspäivä, niin innostamalla sen viimeistään saa lähtemään hakuun.
Samalla on pidettävä yhteyttä ohjaajaan - Tässä on mahdollinen probleema. Yleensä sujuisi ihan ok, mutta jälleen; yksikin maasta nouseva lintu tai tuore jälki kadottaa korvat. Silloin saisin taas kutsua koiraa useaan kertaan, ennen kuin se tulisi (ja suoraan sanottuna siinä ei aina kaunis pyyntö auta :/ ).
Laukaus Hmmm.. suoraan sanottuna en osaa varmaksi sanoa tätä. Päivittäisellä metsälenkillä kuuluu tätä nykyään jatkuvasti laukauksia ampumaradalta (ja välillä myös ehkäpä metsästäjien aseista??), eikä Milli reagoi niihin mitenkään. Uskoisin, että laukaus siedettäisiin. Läheltä ammuttuna saattaisi hätkähtää outoa ääntä, mutta tuskin menettäisi millään tavoin toimintakykyään.
Jäljestäminen
6metrin taluttimessa seurattava jänön laahausjälkeä n. 120 m, yhdellä kulmalla No sehän vasta olisi mukavaa! Jos se jänö olisi vastakaadettu/todella täysin sulanut riistapupu, niin tuskin olisi ongelmaa tässä. Ja saa ilmeisesti hidastaakin koiraa, kulmassa voisi nimittäin Millin vauhdilla tulla muuten hukka.
Ei saa pelätä eikä raadella kaatoa. Ei tapahtuisi kumpaakaan. Milli haistelisi sitä, ehkä nostaisi sen suuhunsa ja kantaisi mulle.
Vesityö (uiminen ja riistapukki)
uitava väh. 5 m rannasta poispäin ja tuotava pukki ohjaajalle Viisi metriä poispäin ei ole paljon. Milli ei silti lähtisi sitä tällä hetkellä uimaan, ellen itse olisi vedessä. Jos se uisi, toisi se pukin melko varmasti ihan kiltisi mulle, se ei olisi ongelma. Tuo uiminen vain, ellei sitten omistaja saa pulahtaa veteen koiran mukana ;). Tuskin. Tosin lämmintä päivää se silloinkin vaatisi, että koirakin sinne veteen tulisi. Toistaiseksi Miltsu menee veteen vain viilentymään, joten syksyaikaan tuskin menee lainkaan.
Ja näin on blogitaipparit käyty läpi! Tosin ei päästy läpi, jollei kaatuisi korvattomuuteen metsän ihanuuden vuoksi (ja koska omistaja joutuu ärähtämään koiralle, jotta se palaa linnun perästä..), niin uiminen olisi se kompastuskivi. Tosin tämän kesän perusteella uskallan väittää, että jonkinlaiseen kuntoon uiminen on mahdollista saada ensi kesän aikana, päästiinhän tänä kesänä lähes täydestä uimattomuudesta kuitenkin siihen, että Milli ui n. 10 metrin kiepin vedessä. Joten katsotaan, mitä asialle voi tehdä ensi kesän aikana :D.
Toinen asia, jota pitää petrata vielä (vaikka sekin on viime kesästä parantunut) on tuo kiihtynyt korvattomuus metsässä. Milli ei ole varsinaisesti karannut kauas kesän aikana, mutta hajut ja linnut saavat aikaan käskyistä huolimatta odottelua ja ajoittain Milli palaa vasta, kun kutsun sitä örähtämällä vihaisesti. Ja yleensä se on vielä jossain lähellä, pari kertaa korvaton koira on ihan kirjaimellisesti haettu puskasta pyörimästä (häntä hurjasti viuhuen) narun jatkoksi, kun käskyt eivät ole menneet perille. Ja kyllä sekin loppuviimein menee mun omaan piikkiin, kun en ole osannut tehdä käskystä ehdotonta. Nyt sitten korjaillaan mokia. Mutta uskaltaisin väittää, että viime kesästä tämäkin on parantunut paljon ja koiraan on saatu paremmin korvia mukaan.
tiistai 24. elokuuta 2010
maanantai 16. elokuuta 2010
Ennusmerkkejä ilmassa: juoksut näkyvissä??
MillithaPilli on ollut melko alamaissa kotosalla. Lisäksi ihan kyhnä, kainalohoitoa vailla jatkuvasti. Lenkillä eroa ei huomaa, linnut ja muut vievät huomion noista naisellisista vaivoista ilmeisen tehokkaasti (kyllähän sen itsekin tietää, että naisellisiin vaivoihin ja niistä johtuviin kipuihin paras lääke on liikunta). Lisäksi MilliPikkuSilli on ollut muiden koirien kovan mielenkiinnon kohteena viime päivinä, poikien lisäksi paras kaveri TaiksutheKettuRepolainen on haistellut kovasti neitokaisemme takapäätä. Ja Millihän antaa haistella. Selkään ei saa yrittää, mutta haistella saa kovin.
Viimeksi juoksut alkoivat 24.1, ja Millin juoksenteluväli on ollut yleensä 7 kk. Joten kahdeksan päivän päästä tuo 7 kk:n väli on täynnä. Sen vain muistan talvelta, että silloinkin aloin nähdä merkkejä juoksuista jo muutamaa viikkoa ennen varsinaisten juoksujen alkamista. Povataan nyt kuitenkin, että seuraavan kolmen viikon aikana alkaa tapahtua! Ja oishan se ihan jees, että koiruuden rättipäivät olisivat luetut ennen vauvashown alkua. Siinä kun riittää sitten kuitenkin sitä puuhaa ihan riittämiin.
Viimeksi juoksut alkoivat 24.1, ja Millin juoksenteluväli on ollut yleensä 7 kk. Joten kahdeksan päivän päästä tuo 7 kk:n väli on täynnä. Sen vain muistan talvelta, että silloinkin aloin nähdä merkkejä juoksuista jo muutamaa viikkoa ennen varsinaisten juoksujen alkamista. Povataan nyt kuitenkin, että seuraavan kolmen viikon aikana alkaa tapahtua! Ja oishan se ihan jees, että koiruuden rättipäivät olisivat luetut ennen vauvashown alkua. Siinä kun riittää sitten kuitenkin sitä puuhaa ihan riittämiin.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Savo Show 6.-8.8, asteita +30-36
No niin, nyt on Savo Showsta "kotiuduttu" vanhempieni luo Muurameen. Hieman pidennetty viikonloppureissumme sujui erittäin hyvin muuten, paitsi näyttelyn osalta. Toisaalta, ei nyt suuria odotuksia ihan realistisesti ollutkaan, kunhan lähdettiin tollerikaverin seurana onneamme kokeilemaan ja samalla tehtiin ekskursioreissu Kaavin maaseudulle. Vietettiin siis ikään kuin miniloma maalla :). Tollerikaveri, Taika sen sijaan veteli hienot tulokset; VSP:eitä, kolmet Cacibit ja viimeinen SERTikin sieltä ropsahti!! Onnea Taika, Hanna ja Anni! (Taikan blogin linkki tuossa reunassa, jonne Hanna varmasti päivittelee Savo Shown kuulumiset.)
Lähdettiin torstaina ajamaan Ruutanasta kohti Kaavia. Taika oli ollut koko päivän meillä Millin seurana päivähoidossa, ja parin puolentoistatunnin metsälenkin ja loputtoman yhdessä könyämisen ja kohkaamisen jälkeen matkalla meillä oli kaksi väsynyttä koiraa. Illalla oltiin melko myöhään perillä, mutta Milli ja Taika saivat vielä iltakävelyt maaseudun pimeässä elokuun yössä. Yö sujui koirilla hieman rauhattomasti jatkuvasti paikkaa vaihtaen, mutta perjantaina oltiin silti jälleen täynnä energiaa. Aamulenkillä nähtiin ja tutustuttiin yöpymispaikkamme Viljamaan kartanon kotieläimiin, joista voiton vei Millin ja Taikan mielestä ehdottomasti äärimmäisen tyhmänrohkea musta kani, joka ei pelännyt koiria lainkaan. Kania piti sitten pällistellä joka lenkillä, ja Milli koetti perinteiseen tyyliinsä keksiä keinoa saada pupu ulos häkistään. Eikä se suinkaan hännän viuhtomisesta ja ilmeestään päätellen olisi aikonut leikkiä jänön kanssa, vaan lähinnä saalistaa sen. Lampaat ja hevoset sen sijaan nuuskittiin useaan kertaan, mutta ne eivät saalisviettiä saaneet heräämään, saivat lähinnä koiramaiset tervehdykset päivittäin. Oli muuten hyvä ja etenkin koirien kanssa mahtava yöpymispaikka, suosittelen! Järven rannalla rauhallisten teitten vieressä ja metsäpolkujakin löytyi lenkkeilyyn.
Millin arvostelut kirjoittelen myöhemmin tuohon blogin reunaan, tulokset olivat laihat kaksi EH:ta ja yksi H. Hieman oltiin petytty, mutta EH:n antaneiden tuomareiden arvostelut ovat ihan linjassa Millin edellisten arvostelujen sekä toistensa kanssa. Arvosteluina ihan hyvät ja reilut. H:n antaneen tuomarin mielestä Milli on edelleen liian kevyt ja kaipaisi lisää massaa. Kehoitettiin kasvattamaan massaa entisestään. Tuskin sitä enää ruualla saadaan tuon enempää, jos massaa on tullakseen, se tulee vanhenemisen myötä, ei enää varsinaisesti suoraan syömisistä (vaikka toki hyvällä ja laadukkaalla ruualla on paikkansa). Liikuntaa on entisestä paha lisätä, kun jo nyt lenkkeillään metsässä päivittäin pari tuntia (ja Milli menee siellä metsänpohjaa pitkin hyppien ja pomppien, ei suinkaan kuin ajoittain tietä pitkin tasaisella). On se Milli silti meille ainutlaatuinen ja ihana, menestyi tai ei. :) Komeita koiria olivat kyllä walesikehissä menestyneet, onnea kaikille menestystä niittäneille!
Päivät olivat KUUMIA!! Perjantaina mittari näytti 28 astetta, lauantaina 33 astetta ja sunnuntaina 35 astetta. Milliä ei näyttelypaikalla kiinnostanut muu, kuin uimaan meneminen raviradan keskellä olevaan kuralammikkoon. Kehien jälkeen hurttimukset saivat tahtonsa läpi, vaikka aikamoinen lätäkkö kyseinen lampi olikin. Onneksi koirat voi aina pestä ja majapaikassa käytiin iltaisin uimassa hieman puhtaammassa vedessä iltalenkkeilyn yhteydessä. Millin ja Taikan kehät olivat, toisaalta mukavasti, toisaalta taas erittäin epämukavasti, päivittäin täsmälleen samaan aikaan, joten pääsimme lähtemään paikalta viettämään lomapäivää maaseudulle aina ihan ajoissa.
Reissu meni kaiken sähläämisenkin osalta hienosti, Millin tuntien yksi oven avaaminen ja karkaaminen aittahotellista pihamaalle oli pientä :D. Siinä oli meillä aamupalassa nielemistä, kun lauantaiaamuna kesken aamupalan katsoin ikkunasta ulos ja näin pihalla koiran. Hetken päästä päässä välähti, että kappas, walesi. Kappas, MUN walesi! Ja pian kipitti tolleri tyytyväisenä perässä, "Millipitäämustahuolta"-ilmeellä varustettuna. Siinä jäi puurot hetkeksi lautaselle jäähtymään, kun sännättiin pihamaalle ja palautettiin koiruudet huoneeseensa. Tällä kertaa ovi meni takalukkoon, kun pelkkä kiinnilaittaminen ei auta :D.
Hieno reissu oli loman kannalta ajateltuna, vaikka ei pahemmin näyttelyistä ollut kotiin tuomista. Ehkä Milli vaan on EH:n koiran, parempi kotona kuin showssa :). Mieluummin niin päin, jos valita tarvitsee. Seuraavaan näyttelyyn meneekin sitten varmasti aikaa ihan reilusti, tämä omistaja nimittäin aikoo synnyttää puolentoista kuukauden päästä ja siinä sitä sitten touhua riittääkin hetkeksi. Koirailu jää hetkeksi tauolle vauvan synnyttyä (ja ehkä vähän ennenkin, riippuu olosta) lenkkejä lukuun ottamatta. Sitten kun on taas aikaa ja puhtia, jatketaan tottista ja jälkihommia. En vielä tiedä, milloin olisi seuraavan näyttelyn aika ja paikka, vai tuleeko sitä edes.
Lähdettiin torstaina ajamaan Ruutanasta kohti Kaavia. Taika oli ollut koko päivän meillä Millin seurana päivähoidossa, ja parin puolentoistatunnin metsälenkin ja loputtoman yhdessä könyämisen ja kohkaamisen jälkeen matkalla meillä oli kaksi väsynyttä koiraa. Illalla oltiin melko myöhään perillä, mutta Milli ja Taika saivat vielä iltakävelyt maaseudun pimeässä elokuun yössä. Yö sujui koirilla hieman rauhattomasti jatkuvasti paikkaa vaihtaen, mutta perjantaina oltiin silti jälleen täynnä energiaa. Aamulenkillä nähtiin ja tutustuttiin yöpymispaikkamme Viljamaan kartanon kotieläimiin, joista voiton vei Millin ja Taikan mielestä ehdottomasti äärimmäisen tyhmänrohkea musta kani, joka ei pelännyt koiria lainkaan. Kania piti sitten pällistellä joka lenkillä, ja Milli koetti perinteiseen tyyliinsä keksiä keinoa saada pupu ulos häkistään. Eikä se suinkaan hännän viuhtomisesta ja ilmeestään päätellen olisi aikonut leikkiä jänön kanssa, vaan lähinnä saalistaa sen. Lampaat ja hevoset sen sijaan nuuskittiin useaan kertaan, mutta ne eivät saalisviettiä saaneet heräämään, saivat lähinnä koiramaiset tervehdykset päivittäin. Oli muuten hyvä ja etenkin koirien kanssa mahtava yöpymispaikka, suosittelen! Järven rannalla rauhallisten teitten vieressä ja metsäpolkujakin löytyi lenkkeilyyn.
Millin arvostelut kirjoittelen myöhemmin tuohon blogin reunaan, tulokset olivat laihat kaksi EH:ta ja yksi H. Hieman oltiin petytty, mutta EH:n antaneiden tuomareiden arvostelut ovat ihan linjassa Millin edellisten arvostelujen sekä toistensa kanssa. Arvosteluina ihan hyvät ja reilut. H:n antaneen tuomarin mielestä Milli on edelleen liian kevyt ja kaipaisi lisää massaa. Kehoitettiin kasvattamaan massaa entisestään. Tuskin sitä enää ruualla saadaan tuon enempää, jos massaa on tullakseen, se tulee vanhenemisen myötä, ei enää varsinaisesti suoraan syömisistä (vaikka toki hyvällä ja laadukkaalla ruualla on paikkansa). Liikuntaa on entisestä paha lisätä, kun jo nyt lenkkeillään metsässä päivittäin pari tuntia (ja Milli menee siellä metsänpohjaa pitkin hyppien ja pomppien, ei suinkaan kuin ajoittain tietä pitkin tasaisella). On se Milli silti meille ainutlaatuinen ja ihana, menestyi tai ei. :) Komeita koiria olivat kyllä walesikehissä menestyneet, onnea kaikille menestystä niittäneille!
Päivät olivat KUUMIA!! Perjantaina mittari näytti 28 astetta, lauantaina 33 astetta ja sunnuntaina 35 astetta. Milliä ei näyttelypaikalla kiinnostanut muu, kuin uimaan meneminen raviradan keskellä olevaan kuralammikkoon. Kehien jälkeen hurttimukset saivat tahtonsa läpi, vaikka aikamoinen lätäkkö kyseinen lampi olikin. Onneksi koirat voi aina pestä ja majapaikassa käytiin iltaisin uimassa hieman puhtaammassa vedessä iltalenkkeilyn yhteydessä. Millin ja Taikan kehät olivat, toisaalta mukavasti, toisaalta taas erittäin epämukavasti, päivittäin täsmälleen samaan aikaan, joten pääsimme lähtemään paikalta viettämään lomapäivää maaseudulle aina ihan ajoissa.
Reissu meni kaiken sähläämisenkin osalta hienosti, Millin tuntien yksi oven avaaminen ja karkaaminen aittahotellista pihamaalle oli pientä :D. Siinä oli meillä aamupalassa nielemistä, kun lauantaiaamuna kesken aamupalan katsoin ikkunasta ulos ja näin pihalla koiran. Hetken päästä päässä välähti, että kappas, walesi. Kappas, MUN walesi! Ja pian kipitti tolleri tyytyväisenä perässä, "Millipitäämustahuolta"-ilmeellä varustettuna. Siinä jäi puurot hetkeksi lautaselle jäähtymään, kun sännättiin pihamaalle ja palautettiin koiruudet huoneeseensa. Tällä kertaa ovi meni takalukkoon, kun pelkkä kiinnilaittaminen ei auta :D.
Hieno reissu oli loman kannalta ajateltuna, vaikka ei pahemmin näyttelyistä ollut kotiin tuomista. Ehkä Milli vaan on EH:n koiran, parempi kotona kuin showssa :). Mieluummin niin päin, jos valita tarvitsee. Seuraavaan näyttelyyn meneekin sitten varmasti aikaa ihan reilusti, tämä omistaja nimittäin aikoo synnyttää puolentoista kuukauden päästä ja siinä sitä sitten touhua riittääkin hetkeksi. Koirailu jää hetkeksi tauolle vauvan synnyttyä (ja ehkä vähän ennenkin, riippuu olosta) lenkkejä lukuun ottamatta. Sitten kun on taas aikaa ja puhtia, jatketaan tottista ja jälkihommia. En vielä tiedä, milloin olisi seuraavan näyttelyn aika ja paikka, vai tuleeko sitä edes.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
