Flyball ja tokoa

(Liiallista) Koiran toimimisen analysointia (sori, sorrun tähän aina...)

Millillä on tänään ollut sekä tuhma päivä että kiltti päivä. Tuhma se oli metsälenkillä, niin eilen kuin tänäänkin. Ilmeisesti jotain riistaa liikkuu nyt aivan himskatisti metsässä, kun Lurppa ei kuuntele käskyjä. Pyörii ja hyörii vaan pensaikossa kaulapanta kilisten. Onneksi se panta kilisee, sillä korvaton koira on silloin helppo hakea pois ja palauttaa vähän korvia päähän. Hihnan jatkeena on siis menty osia metsälenkistä, etenkin tänään puolet lenkistä mentiin sitten hihnassa, kun vapaus oli hieman liian riemuisaa. Tosin aamulla lenkkeiltiin jo tunnin lenkki vapaana, jolloin tottelevaisuus ja kontakti oli priimaa. Sitten iltapäivällä puolitoista tuntia tottelevaisuus ja kontakti oli lähellä nollaa... Mutta kierrokset sentään katossa, hännän huiskeesta päätellen! Miten se voikin vaihdella noin paljon, ja saman päivän sisällä vielä..

Mutta osittaisesta hihnalenkistä saattoi myös olla hyötyä. Olen jo aiemmin päästänyt ilmoille epäilyksen, että Milli ei jaksa enää iltaisin tottistreeneissä harjoittaa keskittymistä, sillä parin-kolmen tunnin vapaat metsäjuoksemiset kuluttavat niin sen fysiikkaa kuin aivojakin (niin kun se todellakaan ei pelkästään lenkkeile metsikössä, vaan hakee ja jäljestää koko lenkin ajan - yleensä keskellä tiheintä ja vaikeakulkuisinta pusikkoa..). Tänään siis juostiin ehkä n. 1,5 h vapaana ja loput hihnassa ja voi jee kun toimi koira hienosti treeneissä!! Piiiiiitkästä aikaa oli jotain tekemisen makua hommissa, ja Milli oma-aloitteisesti haki jatkuvaa kontaktia tuijottamalla ja tulemalla upeaan perusasentoon sivulle, myös ilman käskyä. Viime aikoina tällainen on ollut harvinaista, ja koira on tehnyt hommia lähinnä uhkailulla, kiristyksellä ja lahjonnalla.

Olen viikon aikana ehdollistanut Millin myös naksuttimeen. Se tuntuu auttavan. Olemme tehneet sisällä ja kotipihassa ihan yksinkertaisia temppuja (jotka on aina Millin mieleen enemmän, kuin oikeat tokoliikkeet), sivulle tuloa, istumista ja maahanmenoa. Istuminen ja maahanmeno ovat molemmat saaneet hiukan nopeutta ja varmuutta (=eli Milli kuuntelee oikeasti mitä sanon, eikä vaan arvo asentoa) naksuttimen avulla. Myös kontaktia on sillä harjoiteltu. Ja Milli tuntuu nyt virittyvän treenimoodiin, kun vain näytänkin sille naksutinta! Jee sillekin!

Kun nyt olen kovin taipuvainen analysoimaan tuota koiran toimimista, niin vielä löytyy yksi selitys onnistuneelle treenille. Se, että olen alkanut tekemään Millin kanssa kotona hommia. Aiemmin jäivät vain kerran viikkoon temppuilut, nyt naksutin käy yleensä vähintään kahdesti illalla ohjelmien mainoskatkoilla ja pari kertaa viikossa otetaan takapihalla hieman liikkeitä ja tietty myös niitä motivoivia temppuja.

Neljäskin selitys löytyy, mutten halua uskoa siihen. Se olisi nuo alkavat juoksut, jolloin Milli on aina kyhnympi ja miellyttämishaluisempi. Mutta unohdetaan tämä selitys, sillä se kantaa korkeintaan pari viikkoa. Keskitytään mieluummin noihin edellisiin syihin, koska ne voivat johtaa hieman pidemmälle.

Flyball

Tänään sitten kokeiltiin uutta ja ihmeellistä lajia, josta en ollut oikein kuullutkaan aiemmin. Flyballin idea on mitä ilmeisimmin se, että koira hyppii esteiden yli, vapauttaa pallon sinkoamistelineestä (vaimikäseon??), nappaa pallon ja juoksee esteiden yli takaisin. Ja sitä mennään neljän koiran viestinä. Hieman epäilytti tuon toimivuus Lurpan kohdalla, mutta mitäs sitä kokeillessa menettää?? Okei, nenän saattaa menettää, ainakin Millin tyylillä.

Milli-kulta oli hyvin kontaktia tarjoava jo ennen kokeilua kun odoteltiin kentän laidalla. Ansaitsi siis fyysisen vapauden, kun kerta henkinen ote piti. Ensin sinkoiltiin hieman pallon perässä ja innostettiin koiraa palloon. Millihän oli aivan fiilareissaan, ja palautti pallon hienosti mulle! Seuraavaksi kokeiltiin saada koira koskettamaan sitä "sinkoamistelinettä"(kaisillänytjokunimion?).
Ensialkuun Milli hyppi telineen yli ja tutki sen kaikki osat ja kolot oikein huolella läpi hyvin kiinnostuneena. Lopulta sain sen houkuteltua hyppäämään etukäpälillään telinettä vasten, jolloin palkkioksi lensi kädestäni heti pallo, ja Milli palautti sen iloisesti. Pian pallo laittettiinkin siihen reikään, josta sen on määrä laueta koiran koskettaessa telinettä käpälillä. Milli ajatteli, että loogisesti pallon saa kolosta kuonolla tai käpälillä, ja niinpä se tunki kuononsa siihen pallokoloon ja aikoi kaivaa kolon reunaa tassuillaan, josta seurasi se, että teline laukaisi pallon suoraan Millin nenään lähietäisyydeltä. Kaksi kertaa Neitilujapää testasi homman samoin, vingahtaen kyllä molemmilla kerroilla pallon tullessa lujaa kuonoon. Sitten sain sen hoksaamaan painaa lautaa hieman reunemmasta, jotta pallo sinkoasi kuonon ohi. Ou jee, se olikin hauskaa! Mua nauratti, kun Milli kiersi välillä telineen taakse odottamaan palloa - ajatuksena tietenkin se, että jos se pallo tungetaan tuohon telineen reikään, niin kai se sitten putoaa telineen taakse. Ei se mikään ihan tyhmä eläin ole :D.

Tämän enempää ei tehty, jottei kyllääntyminen iske. Niinpä siirryttiin tottishommiin.

Bh-tottis
Koska tänään oli monestakin mahdollisesta syystä hyvä päivä kontaktille, niin myös tottis sujui upeasti. Milli jaksoi ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen seurata pidemmänkin pätkän käännöksineen 89%:ssa kontaktissa (vrt. viimeisten kuukausien 20%:een kontaktiin). Ja kontaktin kadotessakaan se ei haistellut maata ja jäänyt jälkeen, vaan katsoi välillä vain eteensä, mutta pysyi rinnalla. Naksuttimen + eteenpalkkauksen (siis heitän namin eteen) avulla myös seuraamispaikka on jo parempi (eli koira ei roiku takana), vaikkakin edelleen on parannettavaa, ilmaa on välissä liikaa. Mutta toi kontakti tuntuu nyt tärkeämmältä, kuin se paikka. Joten olen ihan häpihäpijoijoi!
Myös jäävät liikkeet onnistuivat, vaikka maahan menossa jouduin antamaan kolme käskyä, sillä JUURI sillä hetkellä, kun Milli meinasi ekalla käskyllä mennä maahan, ilmaan leijaili joku jumalainen tuoksu ja koira jäi nenä ilmassa puoliväliin maahanmenoa. Seuraava käsky sitten ignoorattiin täysin, mutta kolmannella se palautui maan pinnalle ja kävi maahan. Liikkeestä istuminen sentään onnistui upeasti ja nopeasti!
Paikallaanmakuussa haluan olla edelleen varovainen, ja palkitsin koiraa usein. Pituutta makuulle tuli ehkä 3 min (toisen koiran suorituksen ajan), mutten halua ahnehtia liikaa. Milli pysyi hienosti ja on pysynytkin aiemmin viisikin minuuttia kerrallaan, mutta nyt palkkasin sitä usein välissä, jotta mielenkiinto touhuun säilyi. Ja säilyihän se!

Lopuksi mentiin vielä kentältä Hakametsän hallille seuraamaan Taikan tottistreenejä, ja tehtiin vähän liikkeitä siinä sivussa. Ajattelin aluksi, että treeni jo riittää, mutta Milli tarjosi halukkaasti kontaktia välittämättä melkoisesti liikenteestä (autoja, pyöriä, muita koiria, urheilevia lapsia ja aikuisia, juoksijoita jne..), joten tehtiin kevyttä kertausta vielä täälläkin.

Aina se on rakas, mutta tänään se on myös erittäin hyvä koira! :D