tottisesteellä

Eilen pikkiskoulussa harjoittelimme tottisestettä. Se olikin pikkiksen vika kerta tältä erää. Palaamme ehkä sitten seuraavalle kurssille, kun tamskin kurssi on käyty. Teimme seurauttamista ja liikkeistä pysähtymisiä, ja koetin ottaa mukaan lisää kehua vireystilan nostamiseksi. Ja kyllä se onnistui ihan kivasti. Milli seuraa tosin edelleen melko kaukana mun jalasta, ja nenä haahuilee välillä maata kohti... Minkäs sille voi, kun toinen on syntynyt isoksi nenäksi tähän maailmaan! :)

Estetreeniä teimme myös. Milli seuraa edelleen tasan tarkkaan mun kättäni, kuten agilityssäkin. Tästä tuntuu pikkuhiljaa tulevan ongelma meille. Joudun ohjaamaan Millin tarpeeksi pitkälle esteen taakse seisomaan, muuten se hyppää yli ja jää nenä kiinni esteeseen seisomaan toiselle puolelle. Siis liian lähellä. Siitä se ei kykenisi enää ponnistamaan toistamiseen esteen yli. Toistaiseksi keskityimme alokasluokan hyppyyn, eli koira jää toiselle puolelle seisomaan, ja omistaja kävelee koiran luo ja istuttaa sen viereensä. Menimme Millin kanssa estettä kolmella laudalla tällä kertaa.

Muutaman kerran kokeilimme avoimen luokan hyppyä, niin, että koira tulee uudelleen esteen yli ja sivulle. Sekin sujui muuten ihan hyvin, mutta Milli on niin lähellä estettä, että se pääsee nippanappa siitä uudelleen yli. Lopuksi sain sen kauemmas, mutta kädellä pitää ohjata tosi paljon, niin paljon, että ylävartaloni on esteen yli...

Mun on varmaan itse opittava häivyttämään yleensäkin käsimerkkejä aika paljon, jotta Milli kuuntelisi sanoja. Se onkin sitten helpommin sanottu, kuin tehty!

tokotokotoko ja mättshöy

Aloitettiin sitten Pikkuhukan rinnalle toinen koirakoulu. Päästiin tamsk:n kilpailuvalmiiden ryhmään tokoilemaan yhdessä Taikan ja Hannan kanssa. Tosin tuo Pikkis loppuu tänään, joten kauaa eivät treenit ehtineet olla yhtä aikaa.

Maanantaina olimme ensimmäistä kertaa tamsk:n treeneissä. Saatiin heti kotiläksyksi opetella seuraamista lelulla, ei namilla. Olen itsekin pohtinut tuota namiseuraamisen roplemaatiikka, kun Millihän seuraa sitä namia niin intensiivisesti, että tippui agiesteeltäkin, A:n päältä kun mun käsi harhautui. Siitä on siis päästävä eroon. Ja sain luvan nostaa koiran vireystilaa entisestään, jotta seuraamisesta tulisi energisempää. Aiemmin Millillä on ollut ongelmia liian vireän sähläämisen kanssa, joten olen ollut arka kannustamaan liikaa. Nyt tosin koirakin on jo vanhempi, ja toki fiksumpi :D. Harjoittelemme siis seuraamista jatkossa lelu ja leikkipalkkiolla ja suuremmilla kehuilla!

Mätsärissä oltiin myös maanantaina. Sinistä tuli takakorkeudesta(!). Iik, ei näyttelyssä meille sellaista ole sanottu! Tiputtiin heti sinistenkin kehästä pois, kun ollaan nyt sitten niiiin takakorkeita. Mutta Milli esiintyi maailman hienoiten! Siitä pisteet kotiinpäin. Ihme kyllä Taikakin sai noottia hännän kantamisesta korkealla, vaikka niinhän tollerin kuuluu tehdäkin! Oli kyllä Taikankin esiintyminen hienoa katseltavaa, niin reippaasti häntä PYSTYSSÄ ja hyvällä asenteella mentiin kehässä.