Vuosi 2011 käyntiin

Kyllä on sitten hankalaa ehtiä kirjoittamaan blogiin jotain. Siitä huolimatta, että poikamme on aivan ihanan mahtava ja helppo tapaus, ei aikaa tai sitten jaksamista kirjoittamiseen meinaa löytyä. Facebookin selaaminen käy helposti hiirellä klikkaillen, joten sen saan useasti viikossa käytyä läpi, mutta blogikirjoituksiin vaaditaan a)molemmat kädet (yhdellä sikahidasta ja hankalaa) b)aivot mukaan (ei onnistu yhtä aikaa, kun koetan pitää jätkää tyytyväisenä lattialla) c) aikaa (päiväuniaikaan vihonviimeistä on ottaa joku aikaa tarvitseva homma tehtäväkseen, sillä silloin muksu ei varmasti nuku).

Jatkoimme tosiaan Millin kanssa koirakoulua. Toko tuntuu sujuvan ihan kivasti, välillä on pieniä motivaationpuute-hetkiä, mutta todella on meno erilaista, kuin viime keväänä! Kotona saan treenattua ihan äärimmäisen vähän, kun pääsen ilman lasta lenkille koiran kanssa, on ihana vain heittää aivot lumihankeen ja kävellä metsässä. Vaunulenkkejä on myös tehty, mutta ne eivät ole ihan yhtä rentouttavia. Vaunut ja vilkas pikkuwelssi + lumisohjo tiellä ei ole se ihan rentouttavin mahdollinen yhdistelmä...

Mutta jotta blogin ylianalysoiva ote ei heltiäisi, käydään edistyminen läpi tokon alo-luokan liike kerrallaan:
*luoksepäästävyys; noh, tää on se meidän ylivoimaisesti paras ja helpoin liike. Milli on luonnonlahjakkuus ;)
*paikallaan makuu; sujuu. Ainut ongelma on ennakointi, eli pitää varoa palkkaamasta Milliä ainoastaan liikkeen loputtua eli istumiseen, vaan suurimman osan ajasta kannattaa lopettaa liike jo kun olen palannut koiran luo ja Milli vielä makaa maassa.
*Seuraaminen hihnassa. Juu, väljää on vähän, mutta enää ei ainakaan laahata perässä (se saatiin korjattua sillä, että keksin palkata Millin heittämällä namin eteen). Ongelmana tuo väljyys, sekä ajoittaiset ihanat tuoksut maasta. Ja tietty se, että ohjaaja ei automaattisesti, noloa myöntää, erota oikeaa ja vasenta...
*Seuraaminen hihnatta; väljyys, väljyys, väljyys kaikessa on ongelma, mutta kaikenkaikkiaan ilman hihnaa on kauniimpaa kuin hihnalla..
*Maahanmeno seuraamisesta. Jee, nopeutta saatu tähän rutkasti! Jos Milli vaan on motivoitunut, niin menee maahan nopeasti ja varmasti! Ei enää arvo, istunko vai makaanko. Ja tässä liikkeessä ei varmaan kertaakaan ole noussut maasta ennen aikojaan.
*Luoksetulo; meillä on opittu bh-kurssilta tapa tulla ensin eteen ja siitä sivulle. sujuu, ja Milli tulee luokse vauhdilla ja tiiviisti mun eteen istumaan.
*Seisomaan jääminen seuraamisesta: sujuu, mutta aina tulee askel tai pari käskyn jälkeen. Tätät liikettä en muista ikinä treenata, ja se ehkä sitten näkyy...
*Hyppy; ei olla tehty ikiaikoihin tätä, joten sen sujuminen on täysi arvoitus. Aikaisemmin sujui hyvin, mutta esteelle lähtö perusasennosta oli nihkeää, kaksoiskäsky sanallisesti ja vartalolla vaadittiin lähes aina (mitäs menin opettamaan sellaista...)
*kokonaisvaikutus ei varmaan vielä ois mitään priimaa, sivu-käskyllä milli haahuilee edelleen ja joudun välillä komentamaan tiukasti huomiota itseeni. Parhaimmillaan tekeminen on iloista, pahimmillaan tekemistä ei ole...

Ja näihin analysointeihin, näihin tunnelmiin....