Syksyistä arkea

Jahas, blogi on hieman päivittämättä. Pahoittelen. Palasin äippä"lomalta" työelämään, ja se tapahtui niin rytinällä, ettei sitä sitten muuta ehdi, kuin elää sitä arkea. Millin kanssa puuhastelu on ollut jäissä. Käymme lenkeillä parhaamme mukaan, poika selkärepussa tai sitten hihnalenkkiä vaunuilla. Minimilenkit ovat ikävä kyllä lyhentyneet aiemmasta 1,5 lenkistä vähintään 45 min. lenkkiin/päivä, ja myönnettävä on, että kuukaudessa tulee useampi päivä, kun koira saa maksimissaan 30 min. lenkin. Pissatuksia, 5-15min. en tähän laske tietenkään. Toko on jäänyt toistaiseksi. Katsotaan, milloin ehditään sitä jatkaa. Töistä tullessa neljän ja viiden aikaan en millään henno olla poissa kotoa sitä lyhyttä aikaa, kun muksu on vielä hereillä. Sunnuntaisin olen aloittanut ratsastuksen.

Vastapainoksi Millillä on kyllä sitten koko ajan joku täällä läsnä. Yksinoloa tulee vähän. Koira saa olla mukana, kun menemme ulos pihaan leikkimään, sille piilotellaan sisällä nameja ja poikakin on alkanut leikkiä sen kanssa heittämällä palloa.

Kissa muutti meiltä pois, saimme sille majapaikan, jossa se pääsee paremmin ulkoilemaan. Kaiken piti olla tosi hyvin ja hienosti, mutta ikävä kyllä kissa pääsi uudessa kodissaan karkuteille ja on ollut nyt kaksi viikkoa kateissa. Olemme asiasta hirveän surullisia, mutta edelleen elää toivonkipinä, että pikkukissi palaisi takaisin tai löytyisi jonkun naapurin luota asustelemasta. Tunnen kovaa syyllisyyttä asiasta, mutta aikaa ei voi kääntää takaisin. Toivotaan vain parasta!