Mätsäilyä ja koulun alkua

Tämä viikonloppu meni mätsäillessä, ensin Pirkkahallilla, sitten Ylöjärvellä. Pirkkahallin mätsäriin lähdettiin Millin, Taikan ja Sarin voimin värjöttelemään pakkaseen. Taika oli meillä hoidossa, ja ihana Sari jaksoi lähteä meidän kanssamme touhuamaan.

Koiria oli paljon, ja Milli ja Taika toki tyypilliseen tapaansa rakastivat jo valmiiksi niitä kaikkia. Olimme noin puoli tuntia ennen ilmoittautumista jo paikalla, ja kävimme melko rauhallisessa koirapuistossa hieman purkamassa energiaa. Tämä oli molemmille mukava paikka, koirat suorastaan nauttivat juosta muutaman muun kanssa aiheuttaen hillittömän juoksushown muidenkin koirien iloksi.
Milli esiintyi ihan kohtalaisesti saaden sinisen nauhan. Sinisten kehässä sijoituimme toisiksi ja saimme pikkupalkinnonkin. Taika sai myös sinisen omassa kehässään. Taika päätti tänään jo osata esiintyä, ja seisoi todella hyvin ja Sarin kanssa myös ravasi kehässä. Meidän ihmisten näpit meinasivat muuttua pakkasen johdosta jo aivan valkoisiksi...

Yljärven mätsärin lähtöasetelma oli jo Millin kannalta epäedullinen. Olimme mätsärin jo alkaessa vielä koulutuksessa. Mätsärin järjestänyt yhdistys oli kuitenkin jalomielinen, ja kun etukäteen kysyin mahdollisuutta tulla mukaan myöhässä, saimme siihen luvan. Koulutus oli lähinnä vanhan kertausta, ja Milli toimikin kuin unelma. Mitä nyt vähän piippaili variksille, jotka ihan todella olivat muutaman metrin päässä kyttäämässä koirien nameja. Lähdimme kauhealla kiireellä koulutuksesta, ja oma hermostumiseni tarttui koiraankin. Juoksimme pää kolmantena (tai viidentenä) jalkana parkkipaikalta parkkihalliin, jossa mätsäri järjestettiin. Jo ulko-ovi oli täynnä koiria, ja meteliä oli ulos saakka. Ensimmäistä kertaa Milli todella meinasi jättää kulkematta portaita pitkin ovesta sisään. Sen verran tuntui tämä paikka jännittävän!

Menimme lähes samoin tein kehään hirveällä kiireellä, ja jännitys jäi koiralle päälle. Halli oli aivan täpötäynnä porukkaa ja ahtaus loi myös kuumuutta. Hikoilin kuin pieni possu kuusinkertaiset lämpökerrastot päälläni... Milli sai sinisen nauhan, vaikka esiintyminen oli hieman hakoteillä. Sinisten kehässä esiintyminen oli aivan kateissa, Milli ei meinannut millään liikkua juostessa, vaan olisi halunnut ensin tervehtiä takajuosseen koiran... Seisominenkin oli hieman kiven alla, koska koirat olivat niin tiheästi seisotettuina. Odotellessamme juoksuvuoroa Milli myös päätti mennä selälleen kellimään rapsuteltavaksi, koska ei enää keksinyt, mitä tehdä tässä hermostuttavassa tilanteessa...
Milli sai kuitenkin mukavan oloiselta tuomarilta kehuja liikkumisestaan, ja jatkoimme kammottavasta esiintymisestä huolimatta jatkoon, johon pääsi muistaakseni 10 koiraa (tosin, oli aivan hikenä hermoissani, joten laskupää ei ollut kovin tarkkana käytössä...). Näistä kymmenestä emme enää edenneet, vaikka jälleen kehuja tuli liikkumisesta.

Onnekseen häntäänsä roikottava ja hermostunut Millisilli tapasi viimein Taikan, jonka seura sai neitokaisen piristymään huomattavasti! Häntä rupesi heilumaan entiseen malliin ja tuttu, touhukas veto joka suuntaan alkoi (josta voidaankin sitten olla monta mieltä, kuinka hyvä juttu se on...).

Kotona ollaankin nyt hyvin, hyvin väsyneenä.