Näyttelynsä aloittelevan pohdintaa...

Vuorokausi vierähtänyt meidän nolosta ensiesiintymisestä. Päätin, että jatketaan treeniä, ja koitetaan tuota seisomista treenata enemmän häiriön allakin. Kotona kun tää sujuu mielettömän hyvin tietty. Itseäni kismittää eniten se, että en saa Milliin näyttelytilanteessa kunnolla kontaktia. Mielestäni tämä on verrattavissa johonkin tottelevaisuusliikkeeseen, koiran tulisi seistä kauniisti tapahtui ympärillä mitä vain. Arvosteluun olen tyytyväinen, sinänsä vastaavalla esiintymisellä se olisi voinut olla huonompikin. Toisaalta, eikös se tuomari arvioikin nimenomaan sitä koiraa, eikä esiintymistä? Vaikka onhan hyvä esiintyminen toki tarpeellista, jotta tuomari näkee koiran rakenteen ja liikkeet, sen ymmärrän.

Toisaalta (nyt kun kerran analysoimaan ryhdyin) kyse on varmasti myös siitä, että olin itse todella hermostunut kehässä ja se tarttui koiraan. Kun treenasimme seisomista ja juoksemista ruuhkaisella käytävällä, sujuivat molemmat erinomaisesti muista koirista huolimatta. Kehässä näytti siltä, ettei ikinä olla seisomista harjoiteltukaan. Ja tunnistin myös itsessäni sen "sisäisen tilan", jonka voin havaita myös joskus koirakoulussa, kun olen väsynyt ja hermostunut. Ja sen ollessa päällä Milli ei tasan tee yhtään mitään, vaan menee lukkoon haistellen maata tai kiinnostuen muista koirista/ihmisistä. Kyse on todella ainoastaan mun omasta sisäisestä tilasta, jota kukaan ihmisistä ei varmasti edes huomaa. Mutta Milli huomaa, ja sen käytös muuttuu salamannopeasti. Näin kävi siellä näyttelyssäkin.

Mutta todella ihmettelen suuresti, miten vakavasti ihmiset voivat koiranäyttelyihin suhtautua. Näin ei-näyttely - ihmisenä koko homma vaikuttaa lähtökohtaisestikin jo hiukan hassulta toiminnalta, etenkin, jos koiria arvostellaan etupäässä ulkonäön mukaan. Sinänsä toiminta on ymmärrettävää rodun jalostuksen kannalta (niin kauan, kun terveyspuoli hallitsee arvostelua ulkonäön kustannuksella), mutta sen vakavuutta en vain ymmärrä. Hemmetti, koirat juoksee ja seisoo kehässä ja tuomari antaa siitä, toki rotuun perehtyneenä, mutta joka tapauksessa hyvin subjektiivisen näkemyksensä. Ja tässä tämä, mitä eniten ihmettelen: miten joku voi todella suuttua ja vetää herneen keuhkoonsa, kun oma koira ei menestykään????? (Ja tämä pohdinta ei liity omaan rotuuni, sillä tällaista käytöstä en mukava kyllä lainkaan havainnut walesi-kehässä.)

Onko tässä näyttelyasiassa nyt joku, mitä en ymmärrä? Toki itsekin olisi pettynyt, jos koirani saisi tyydyttävän, mutta toisaalta, mikä on omistajan ansiota siinä, että koira nyt sattuu olemaan kaunis? Kasvattajan ansion tässä asiassa toki ymmärrän, onhan hän valinnut juuri tämän yhdistelmän, josta esitettävä koira on peräisin. Tokihan myös ostaja valitsee koiran, eli onhan se näin tietty myös omistajan ansiota.
Lisäksi, mikä on yhden näyttelyn painoarvo? Kun kaveri puhisee kehästä tullessaan voittaneen ja muiden sijoittuneiden koirien olevan aivan kammottavia plus muita epäimartelevia kommentoiden, täytyy todella miettiä, onko tällaisen ihmisen päässä ihan aikuisten oikeasti kaikki nakit oikein päin vai onko niitä nakkeja siellä päässä lainkaan.

Olen iloisesti ja myönteisesti yllättynyt, miten avuliaita ja mukavia ainakin walesikehän laidalla oltiin. Sain opastusta ja ymmärrystä osakseni, vaikka olin selkeästi pihalla kehässä. Yhtään pahaa sanaa en ole meidän huonoksi luokiteltavasta esiintymisestä kuullut, enemmänkin "siitä se lähtee"-tyyppistä kommenttia. Ikävä kyllä, myös toisenlaista käytöstä näyttelyssä oli nähtävissä ja jälkeen päin kuulemistani kaverikoirien jutuista kuultavissa. Erittäin harmillista käytöstä on oman koiran voittaneiden koirien (eläinten?) nimittely ja suoranainen herjaus vaikkapa netissä jälkeenpäin... Mitä ihmette AIKUINEN ihminen tällaisella toiminnalla oikein yrittää todistaa? Omaa lapsellisuuttaan, tahtomattaankin. Mut voi kiidättää valkotakkisten miesten saattelemana hoitoon ja koiran vilkkaasti paremmalle omistajalle, mikäli itse vastaavaa joskus teen.

Juuh, jos tästä vielä näyttelyihin uskaltaudutaan ja kehdataan lähteä, voin ainakin ajatella, että tästä on tie ylöspäin! :D