Tottista ja jälkeä

BH
Tottis, bh-sellainen, oli toissapäivänä, joten aloitetaan siitä. Päivä oli kuuma, ja Milli sen mukaisesti läähättävän löysä, mallia perässä vedettävä walesi. Teimme jäävät liikkeet; istuminen ja maahan, josta luoksetulo. Hyvin sujui noin niinkuin periaatteessa, mutta kaikki vauhti puuttui. Milli jolkotteli ja läähätti, ja oli hieman poissaoleva. Paikallaanmakuu sujui hyvin, tosin kovin pitkälle ei pystynyt kävelemään, kun Aamulehden rakennus tuli jo eteen. N. 25 metriä oli varmaan matka, ja jäin kuitenkin selin koiraan. Siinähän se pysyi hyvin, kun sai maata varjossa. Läähättäen. N. kolme minuuttia meni Taikalla liikkeiden tekemiseen, ja sen ajan makasi Milli maassa.

Seuraavaksi vain hengailtiin. Tollerimobiiliin ei helteellä voinut koiria jättää odottamaan, joten istuimme nurmikolla hengailemassa puun leppoisassa varjossa. Milli oli ihan löysänä ja makoili rauhallisesti, haluten rapsutuksia ja rentoutusta.

Lopuksi vielä tehtiin ihmisryhmä. Ihan ok sekin, löysäily vain jatkui...

Jälki
Jälkipäivä ei ollut, koiraharrastuksen kannalta onneksi, niin kuuma kuin edelliset. Eipä tosin tänään satanutkaan, joka myös vähän veisi tunnelmaa jäljen teolta. Teimme enemmän ja vähemmän hoidetulle nurmelle seuraavanlaisen jäljen: n. 30m suoraan - loiva käännös 90astetta, josta n.30m suoraa - loiva käännös 90astetta, josta taas n. 30 m suoraan. Lokkipenteleet meinasivat vain käydä nappaamassa eväät (Millillä oli ihan pippuripihvejä jäljellä! ;) ). Sainkin kolistella namipurkkia ja huutaa sekopäisesti Taikan jäljen ajon ajan, jotteivät lentävät rosvot olisi kahmineet kaikkia nameja jäljeltä..

Lopulta sitten Millikin pääsi jäljelle. Alku oli kaiken piippaamisen (oli näes katsonut autossa, kun mamma juoksee lintujen perässä kuin heikkopäinen, ja oli aika fiiliksissään ja kiihdyksissä jo pelkästään siitä) jälkeen kuitenkin hyvä, ja koira sai heti ideasta kiinni. Alkupätkällä vauhtia oli taas enemmän kuin tarpeeksi, mutta jäljen loppua kohden vauhti hiljeni ja työhön alkoi tulla tarkkuutta. Tuuli painoi hajua hieman sivuun, ja sekä ekalla että kolmannella suoralla, jotka kulkivat tuuleen nähden poikittain, koirakin kulki tuulen alapuolella n. puoli metriä jäljen vieressä. Mutta sai silti osan nameista napsittua! Ja ensimmäistä kertaa tehdyt kulmatkin mentiin hienosti.

Viimeinen, eli se kolmas suora oli Milliltä jo hienoa työtä, en joutunut enää jarruttamaan lainkaan koiran etenemistä, vaan pystyi antamaan löysää liinaa meidän välille. Ja koira alkoi saada nenätyöhön tarkkuutta, vauhdin jäädessä kakkossijalle. Jäljen ainoa heikko kohta oli se, että se oli koiralle ihan liian lyhyt! Milli nimittäin olisi halunnut jatkaa lopun jälkeen, se jäi haistelemaan jäljen potentiaalista kulkusuuntaa ihan samalla innolla kuin itse jälkeäkin.

Esineruutuakin koetettiin, mutta koira oli niin jäljen lumoissa, ettei siitä tullut enää mitään. Ei kiinnostanut esineet tippaakaan, ja koetettiin kaikilla mahdollisilla, jopa Taikan leluilla. Mutta ei kun ei, hajut vievät koiran nenässä voiton. Lisäksi se alkoi olla jo tosi väsynyt ja ihan keskittymiskyvytön (katselee muualle koko ajan, läähättää, seisoo paikoillaan, haistelee, vaikka mitä tekisin). Jätettiin se siis ensi kertaan. Autossa Milli nukahti välittömästi, ja nyt kotona iltaruuan jälkeen mulla on tuollainen etäisesti walesiä muistuttava talja eteisen lattialla..