Rekka-autolle uhittelua ja koirakoulua

Rekka ja walesinsprinkku kohtaavat
Kyllä walesi voi olla sitten idioottimaisen tyhmänrohkea!! Oltiin toissapäivänä lenkillä perinteiseen tyyliin Hannan ja Taikan kanssa ja mentiin sitä meidän peruskiekkaa; tuota läheistä metsäautotietä eteenpäin, kunnes tulee kääntöpaikka ja siitä näin talviaikaan samaa reittiä takaisin. Tuolta kääntöpaikalta on syksyllä kaadettu metsää ihan kiitettävästi, ja rangat on pinottu tien poskeen. Luultiin ensin, että joku ihana tyyppi on tänä talvena IHAN MEITÄ varten aurannut tuon metsätien, mutta tiettykin se on aurattu puunhakua varten. No, joka tapauksessa, siinä on nyt erittäin mukava kävellä.

Ja mehän kävellään. Tuolloin toissapäivänäkin käveltiin, ihan kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä tien suoran päässä vastaan ajoikin rekka. Eikä mikään pikkurekka, vaan ihan sellainen iso kaksiosainen puunkuljetusrekka (ammattilaisuuteni rekka-alan termeissä paistaa heti läpi..). Sellainen, jonka ei uskoisi edes mahtuvan ajelemaan tuota tietä pitkin. No ei se kyllä ajellutkaan, lähinnä mateli. Ja onneksi mateli, nimittäin sen ääntä ei kuullut lainkaan, ennen kuin se oli jo nenän edessä. Onneksi tuli vastaan suoralla!

Mitä tekee Milli? Pahalta tuntuu, mutta myönnettävä on, että vaikka kuinka karjuin p*rkelettä ja uhkasin nylkemisellä, juoksi tuo pieni mutta isoegoinen otus vauhdilla rekan eteen ihan polleana. "Vuhsinäkamalaisootushäivysiitävuh"-meiningillä Milli kohtasi rekan. Sen mielestä tilanteessa ei ollut mitää vaaraa, vaan Milli kuvitteli ilmeisesti pärjäävänsä rekalle oikein mainiosti. Taika oli Hannan kanssa rekan vieressä ojassa, ja sai houkuteltua Millin ojaan ja pideltyä siellä, kunnes pääsin paikalle ja laitoin koiran kiinni. Rekkakuskia lähinnä huvitti, ja onneksi hän ymmärsi pysäyttää rekan kun piskuinen koira juoksee kohti. Pahin pelkoni oli, että Milli syöksyy korkean rekan alle, ja kuski jatkaa ajomatkaa koiraa huomaamatta. Onneksi kaikki sujui hyvin!
.......
Koirakoulua ja paikallaan makuuta
Tänään jatkoimme jo yli pari kuukautta tauolla ollutta koirakoulua. Hieman skeptisenä otukseni työmotivaatiosta saavuimme paikalle odottelemaan alkua, ja ilokseni tapasimme 16-viikkoisen walesinpennun. Iih, se oli ihQ!! (sori, oli ihan pakko käyttää tuota ilmaisua!)

Hommat alkoivat paikallaanmakuusta. Milli (kuten Taikakin!) pysyi tosi hienosti, mutta tauon jälkeen otin varman päälle, ja n. 3 minuutin aikana palkkailin ainakin neljä kertaa. Tajusin, että hirveän helposti tulee tehtyä niin, että kun koira katselee muualle, niin kävelen sitä kohti. Ja Millille kohti kävely meinaa tietty potentiaalista palkkaa. Kontaktin ylläpitämiseksi kävelin Milliä kohti ainoastaan silloin, kun se tuijotti mua tiiviisti. Ja muualle kyttäilystä pysähdyin. Ihan jo muutaman kerran jälkeen kontakti parani huomattavasti, eikä vuh enää vilkuillut niin paljoa sivulle!
Paikallaan makuussa tehtiin seuraavaksi pienen tauon jälkeen n. 2 minuutin versio häiriöllä. Koirat maahan, ja omistajat pois koirien luota sopivan matkan päähän. Riikka, koirakoulumme vetäjä, käveli koirien nenien edestä, siitä koirien ja ihmisten välistä melko reipasta tahtia. Millin häntä rupesi tietty heilumaan, ja varmuudeksi näytin paikka-merkkiä sormella, mutta onneksi se ei kertaakaan vaikuttanut edes siltä, että aikoisi nousta tai liikkua. Ja katsekin pysyi mussa, hännästä ainoastaan näki, että häiriössä oli hieman sietämistä.
Häiriö tehtiin vielä toisella koiralla niin, että koira käveli meidän ihmisten takaa. Siinä kohtaa ihme kyllä Milli pysyi ihan kauniisti mua tuijottaen. Tyytyväinen saa olla!

Tehtiin myös luoksetuloa, ja olin ihan unohtanut, miten olen yleensä toiminut! Aivot siis täysin lomalla... Hetken mietittyäni päädyin tulokseen, että "sivu"käskyllä Milli on pyydetty sivulle suoraan, ja "luokse" käskyllä suoraan eteen. Tämä sujuu ongelmitta, kuten aina aiemminkin on sujunut; Milli jää kauniisti istumaan ja tulee reippaasti luo kutsuttaessa.

Pieni pätkä seuraamista otettiin myös, ihan vain suoraa. Ja välipalkoilla. Lopullisen palkan virkaa toimitti patukka, ja välipalkkoina toimivat namit (jotka olivat kyllä ihan liikaa pureksimista vaativia ja häiritsivät suoritusta!).

Hmm, eikai me muuta tehty? Koulun jälkeen suuntasimme Turtolan cittarin pihaan lahjoittamaan vilttejä, leluja ja pureksittavia rekku rescuelle. Meiltä pois turhat tavarat, jotka ovat jossain muualla todella hyödyllisiä ja tarpeellisia! Lopulta päädyimme lenkille pienen lätäkkömme, Matkajärven ympäri. Ja vihdoin uupuneina kotiin!