Uusi vuosi ja koira

Raketit paukkuvat. Missä on koira? Viime vuonna koira ahtoi itsensä vanhempieni asunnon vaatehuoneeseen, sinne aivan perälle saakka Se laski siellä kuononsa maahan ja pälyili säälittävillä spanielinsilmillään sieltä. Ajoittain portaista kuului pieni kopina, kun Millin piti käydä katsomassa, etteivät ihmiset ole vain poksahtaneet rakettien mukana. Koska raketit OVAT pahoja. Millin mielestä.

Tänä Uutena Vuonna äitillä ja iskällä oli vieraita, ja talo täynnä ääniä ja tohinaa. Koira oli edelleen peloissaan, mutta ei tuntunut kokevan tarvetta vetäytyä vaatehuoneen syvimpään nurkkaan. Nyt se tyytyi viettämään aikaa ihmisten jaloissa. Välillä piti nousta, häntä alhaalla ja korvat takana luimussa, katselemaan kamalaa Uuden vuoden näytelmää. Milli on entistä vakuuttuneempi, että raketit OVAT pahoja.

1.1.2010 Lähdettiin sitten lenkille. Aamupissalla Milli oli tehnyt nopeasti asiansa ja vetäissyt itsensä irti talutushihnasta vakuuttuneena siitä, että maailmanloppu ja raketit tulevat ihan kohta. Vaikkei mistään kuulunut edes pauketta. Päivälenkille lähtiessä se käveli varautuneena polulle, mutta ei olisi suostunut lenkkeilemään. Mutta iiivöl-mamma halusi lenkkeillä, ja siihen piti koirankin sopeutua. Eikun koira kantoon Paris Hiltonin Tinkerbellin lailla, ja menoksi. Tuo walesinrotjake tosin painaa n. 17 kiloa maailman puetuinta koiraa eniten, joten kantomatka jäi ehkä vajaaseen sataan metriin.. Sen jälkeen koira jo tuli perässä, mutta nimenomaan PERÄSSÄ. Hihna oli melkein äärilaidassaan ja koira hinautui hyppivillä askelilla ihmisten perässä. Keksittiin lähteä juoksemaan, ja silloin Millikin innostui. Vähän lapasta vielä nenän eteen heilumaan, niin raketit unohtuivat kuin tuhka tuuleen. (Tiedetään, "äläannakoiranleikkiälapasillataisetottuusiihen.." ja plaaplaaplaa.. Omat ovat lapaseni, tai no oikeastaan useat parit niistä jo Millin...) Loppulenkki menikin jo normaaliin tyyliin, ja uskalsin päästää koiraa vapaaksikin hetkeksi aikaa.

Kolmas uusi vuosi takana Milli-tylleröllä. Ja joka kerta 1.1. se on pelännyt lenkille lähtiessä, mutta reipas ulkoilu on saanut lopulta paukut ja pommit unohtumaan. Tänään yksittäisiä paukahduksiakaan ei jääty edes ihmettelemään. Tiedä sitten, mitä se eläin loppujen lopuksi Uutena Vuonna pelkää; jatkuvaa pauketta, rakettien vinkunaa, hajua ja välähdyksiä, vai näitä kaikkia yhdessä? Vai enemmän filosofisesti, Uutta Vuotta?

Hyvää vuotta 2010 kaikille koirille ja koiraihmisille. (Ei kuitenkaan kakkamiehille ;) ) Me aloitellaan tämä vuosi siskoni kämpillä Lepa-kollin koiruuksia ihmetellessä.