9.4. Milli täytti pyöreät kaksi vuotta. Olen joskus aiemmin kuullut eräältä jo toista walesiaan kasvattaneelta, että siinä kahden ikävuoden jälkeen ne, varsinkin nartut, rauhoittuvat. Pieni odotus ja myös pelko takapuolessa menin nukkumaan 8.4, sillä en tiennyt oikein, että olisinko odottanut ilolla vai surulla tuota ihmeellistä kahden vuoden ikää, joka tekee walesinartuista ihmeellisen rauhallisia, pahimmassa tapauksessa jopa sohvaperunoita. No, pelko (ja osittain odotus...:D ) oli täysin turhaa. Kaksivuotispäivänsä aamuna Milli raapi huoneen ovea ja ulos päästessään meni jahtaamaan Riikan kissaa Lepaa niin, että portaat rymisivät mennessä. Eivätkä ainoastaan kerran, vaan tätä jatkui "hieman" pidempään. Ylös alas, ylös alas, ylös, alas jne... Päivän aikana sama meno jatkui niin sisällä, kuin ulkonakin. Välillä karkuun juoksi kissa, toisinaan taas koira. Milli tunsi selvää sielun veljeyttä nelikuisen kissanpojan kanssa. Mitähän se kertoo koiran ajattelun tasosta??? Rapsu tyytyi lähinnä katselemaan korkeammalta pöydän kulmalta luoden aikuismaisia ja lähes halveksivia katseita nuorempiinsa, koska neiti itse on aina niiiiiin fiksu ja filmaattinen (neverever...)
No, rauhoittuivathan nuo kaksi kilpakumppania välillä... Kai... pakkohan niiden oli nukkuakin...? Noh, viimeistään silloin kun Lepa lähti vanhemmiltani omaan kotiinsa siskoni mukana sai Milli käpertyä autuaille unille sohvan nurkkaan.
Mitäs me ollaan Millin kanssa viime aikoina puuhattukaan...? Ainakin olimme koirakoulussa pääsiäismaanantaina. Milli oppi ehkä nopeimmin ikinä kaukokäskyn maahan menolle. Auran Tainakin huomasi, että tänään oli tosiaan Milli päivä, kun koira haki jatkuvasti kontaktia ja miellytti lähes palveluskoiramaisesti kaikkia pyytöjäni. Luoksetulon kaukokäskyn (=käden sivuille levälleen) Milli on haltsannut pitkään. Jostain syystä maahan menon kaukokäsky jäi sille mieleen niin hyvin, että jo kymmenen toiston jälkeen pystyin jättämään sanan "maahan" pois ja näyttämään vain käsimerkin n. 10:n metrin päästä. Huolimatta siitä, että vastaavaa käsimerkkiä (=vartalon sivulla ikään kuin "painan" kättä alaspäin kämmenen ollessa kohti maata) en ole aiemmin tässä yhteydessä (tai missään muussakaan) käyttänyt, vaan keksin sen tätä käyttöä varten.
Itse saan tehdä noiden kaukokäskyjen kanssa töitä, etten kumarra vartaloani eteenpäin tai muuten annan koiralle kaksoiskäskyjä. Vaikka ei tässä kyllä tosissaan treenatakaan, mutta kivahan se on kerralla asiat tehdä hyvin (ainakin silloin, kun siihen kyetään).
Tänään maanantaina olimme Hannan kanssa koiran lihashuolto-luonnolla. Luento kuuluu agilityn jatkokurssin ohjelmaan. Kurssikerrat tulevat olemaan tässä kesän alussa, ja niitä odotamme kovasti! Lihashuolto oli todella mielenkiintoinen, ja kävimme läpi koiran liikuntaa, hierontaa ja venyttelyä Talan Jaanan opastamina. Mallina toimi Jaanan kaunis kaunis kultainennoutajanarttu, joka tartutti muhun jälleen pinnan alla kytevät kultsukuumeen. Jotain siinä on sellaista, joka saa mut syttymään.. Ehkä joskus sellainen meillekin voisi tulla..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti