Sunnuntaina harjoittelimme koiraeläinten koulussa jälleen seuraamista. Mamma näin opettajana on tottunut lähinnä itse opettamaan, eikä oikein meinaa malttaa kuunnella ohjeita, joten ensimmäiset seuraamisesta pysähtymis - treenit eivät ihan putkeen menneet, kun itse unohdin, tai oikeastaan en lainkaan edes kuunnellut ohjeita annettaessa, mitä pysähtymistä treenattiin. Milli toimi kyllä hienosti!
Harjoittelimme myös noutoa. Tällä kertaa muistin ottaa kapulankin mukaan treeneihin. Nouto sujui hyvin, vaikka kapula on ollut pitkään kaapin pohjalla käyttämättömänä. Milli nouti kapulaa jo melko pitkältä, yli kymmenen metrin päästä palauttaen sen mulle käteen.
Ohitustreenit ovat aina helppoja koulutuksessa, mutta käytännön elämässä eivät ole lainkaan yhtä helppoja. Nyt menimme ohituksia kiemurrellen toisten koirakkojen ohi. Paremmin ei olisi voinut sujuakaan!
Tiistaina Milli vietiin lonkkakuviin ja mikrosirun laittoon. Neiti nukahti lähes samoin tein. Nukutin sitä silitellen kuvaushuoneen lattialla, kunnes lääkäri palasi toteamaan, että koira on aivan nukuksissa. Eipä se aivan nukuksissa ollut, sillä kun nousin ylös ja lähdin poistumaan huoneesta odotustilaan, tämä kanttuveinä makoileva uskollinen pikkukoira nosti urheasti päätään ja vinkaisi minun perääni. Pää pysyi pystyssä ehkä noin sekunnin, kunnes se rojahti tajuttomana maahan. Hieman sydäntä särki, koiran viimeinen ponnistus kun se luulee omistajansa sen hylänneen. Nyyh!
Loppuillan Milli olikin aivan unoksissa suihkuhuoneen lämmitetyllä lattialla vilttien välissä. Yöllä se pääsi siirtymään Timon peliseuraksi tietokonehuoneen sohvalle, kun tassut rupesivat jälleen kantamaan ja äly pelaamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
onneks oli söpöliini tänään jo aivan pirteä :)
VastaaPoistalaitoin ne kuvat mun blogii käy kurkkaan..hienosti tytöt seisoi!!