Kuten jo aiemmin mainitsin, Millille ja Rapsulle tuli sukuun uusi serkku. Siskoni otti maatiaiskissan pennun, Lepardin alias Lepan. Tänään ollaan sitten saavuttu Muurameen vanhemmilleni tutustumaan tähän uuteen serkkupoikaan.
Aluksi veimme kissat alakertaan, jotta koiran turha sähläys ei häiritsisi kissojen tutustumista. Kissat tutkivat ja pälyilivät toisiaan sängyn alla, ensin kumpainenkin omissa nurkissaan, sitten jo hieman lähestyen toisiaan. Rapsu otti yllättävän lunkisti, vähän sähisi ja murisi, muttei sentään läppinyt pikku-kissaa. Lepa oli nuoruuden rohkaudessaan todella kiinnostunut uudesta kissatuttavuudesta. Nyt Rapsu edelleen hieman tässä sulattelee uuden perheenjäsenen vastaanottoa, mutta on jo suopealla mielellä. Sen tyyliin vaan kuuluu olla hieman skeptinen aina alussa... Ja ehkä myös vähän loukkaantunut, kun hän ei enää olekaan ainut kissa perheessä.
Milli oli alusta asti mielettömän kiinnostunut uudesta kissasta, eikä se kiinnostus ole vieläkään laantunut. Aluksi sille piti haukkua. Sitten otettiin kissa sängylle syliin, ja Milli sai haistella sitä kunnolla. Lepa oli aika jäykkänä ja varautuneena aluksi, mutta luotti Riikan turvalliseen syliin eikä edes pyrkinyt siitä pois. Pikku hiljaa uskalsimme jättää kissa makoilemaan tuoliinsa, kun Milli pörräili ympärillä läähättäen innostuneena. Nyt ne menevät vuorotellen peräkanaa, ja Lepakin on kyllä melko kiinnostunut uudesta leikkikaveristaan...
Yllättävän hyvin tämä ensitapaaminen on sujunut!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti