Näyttelykoulutusta

Lauantaina Polo suuntasi kohti Hakaniemen parkkipaikkaa koirakoulu Pikkuhukan näyttelykoulutukseen. Ilma oli tuulinen pakkaskeli, ja jo ennen koulutuksen alkua me omistajat olimme aivan jäässä. Kävimme lenkillä Ruutanan pienen Matkajärven jäällä ennen lähtöä ja saimme näin valheellista lämmön tunnetta kehoomme ennen koulutusta, joten vaatekerrat olivat aivan liian ohuet kentällä seisoskelua varten.

Paikalla oli kyllä todella paljon koirakkoja, viisitoista erirotuista koiraa omistajineen. Olimme hieman pettyneitä suureen ryhmäkokoon ja siitä aiheutuneeseen odottelun määrään. Kesäaikaan se tuskin olisi niin häirinnyt, mutta nyt kylmä tuli lopuksi omistajien lisäksi myös Millille. Kylmyyden ja odottelun aiheuttama hermostuneisuus itsessäni sai varmasti aikaan sen (ison aamuruuan ohella), että Milli ei jaksanut oikein keskittyä tähän puuhaan. Jos agilityssä keskittyminen oli lähellä (Millin) loistavaa ja innostuneisuus täysi kymppi, olivat molemmat osa-alueet näyttelykoulutuksessa lähellä kolmosta... No, kyllähän seisoskelu ja kehän kiertäminen (ja vielä maata nuuskuttamatta!)lyhyessä näyttelyremmissä huomattavasti paljon tylsempää kuin vauhdikas meno ja meininki ilman hihnan kiertämää! Yllätävää oli kuitenkin se, miten vähän Milli välitti ympärillä aivan viiden metrin päässä parveilevista (tippuvia makupaloja vartovista) variksista välitti. Siitä tunsin salaa ylpeyttä, jotain sentään oli opittu! Mistään muusta ei sitten tänään ylpeä voinutkaan olla...

Mätsäreissä Milli on esiintynyt hyvin ja kärsivällisesti. Tänään esiintyminen oli kaikkea muuta. Pelkkä odottelukin oli kaikkea muuta... Kun Taina selitti meille paleleville omistajille näyttelyseisonnasta, muut koirat istuivat kauniisti omistajiensa vierellä odottaen seuraavaa ohjetta. Sanomattakin on selvää, että Milli ei istunut mainitulla tavalla. Maassa olevat hajut olivat tuhannesti mielenkiintoisempia kuin istuskelu. Ohi kävelevät ihmiset olivat samoin, kuten myös lähes kaikki, paitsi rauhallinen odottelu. Kuulin, tai lähinnä sisäistin, ehkä noin yhden kolmasosan Tainan puheista, koska pieni elohiiri pörräsi jaloissani yrittäen aiheuttaa kaaosta ympärilleen. Koska mätsäreissä oli mennyt niin hyvin, oletin, että nyt saisimme kehuja esiintymisestä (etenkin, kun olimme samalla kouluttajalla olleet aiemminkin kurssilla ja hän tietää, millainen keskittymiskyvytön pöhköfantti Milli on pienenä ollut). Puh ja pah, Milli päätti sitten näytellä, että ei ole koskaan ikinä seisonutkaan käskystä, saati antanut siirtää tassujaan tai ravannutkaan ikinä mitään kehää ympäri haistelematta maata jatkuvasti... Yhden kerran sain Millin seisomaan kauniisti ja se antoi siirrellä tassujaankin, mutta se hetki kesti noin kaksi sekuntia. Lapsellisuuskohtaus iski minuun, ja teki mieleni selitellä, että "kyllätämäainamuulloinosaamuttajuurinytvaineiihantottaheiiiiiosaaihanvarmasti", mutta päädyin hillitsemään kieleni ja ottamaan vinkit vastaan. Siksihän sinne koulutukseen tietenkin mentiin alunperin...

Saimme kuitenkin ihan hyviä vinkkejä harjoitteluun ja, ajatellaan nyt positiivisesti, myös lisää ryhmäkokemusta. Näillä sitten mennään Tampereen kv:een näyttelyyn, kahdella mätsärillä ja yhdellä näyttelykoulutuksella, kävi miten kävi. :D