Lauantaina 14.2, ystävänpäivänä siis, suuntasimme jälleen Taika-tollerin ja Hannan kanssa Polon kyydissä Hämeenkyröön. Häijään Kestikievarin pihalla järjestettiin mätsäri, josta toivoimme saavamme lisää esiintymiskokemusta ja myös kokemusta tilanteista, joissa on useita vieraita koiria läsnä. Ilma oli loistava, pari pakkasastetta. Myös Tara-bullmastiffi ja Missi "näyttelystara"- villis liittyivät paikanpäällä seuraamme. Siellä me sitten palelimme pakkasessa seuraavat kolme ja puoli tuntia :).
Täällä kisassa oli erikseen isot ja pienet pennut sekä isot ja pienet aikuiset. Olin lupautunut esittämään Taikan isoissa pennuissa. Kauhea jännitys päällä vein Taikan kehään, selkeästi liiankin innokkaana aluksi, sillä Taika vain pyöri ja hyppi ympärilläni. Kun itse tuomarin kehoituksesta tajusin hieman rauhoittua, alkoi esiintyminenkin sujua kohtalaisesti. Taikan mielestä olisi kyllä ollut kivempi esittää koiratanssia, kuin leikkiä missikisoja. Taika sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä esiintyminen oli jo parempaa, osaltaan siksi, että koira oli jo tottunut tilanteeseen, ja toisaalta, koska itse olin rauhallisempi. Sijoitusta ei ikävä kyllä tullut, vaikka aiemmalla viikolla Taika oli menestynyt kunniapalkinnon arvoisesti ihan oikeassa näyttelyssä.
Ennen aikuisten kehiä oli varttitunnin tauko, jonka aikana hyväksikäytimme pihassa olevia agilityesteitä. Seuraavaksi aion kertoa hieman, miten niiden ylittäminen sujui ja pahoittelenkin jo etukäteen, mikäli käytän esteistä vääriä nimityksiä (me kun vasta aloitellaan tätä agi-uraa...). Ensin kokeilimme puomia. Milli ei tuntunut edes huomaavan mitään eroa puomin päällä kävelyn tai normaalin maan välillä. Juoksutin Millin edestakaisin useaan kertaan, eikä koiralla ollut mitään hätää missään vaiheessa (paitsi se, että missä se nami luuraa...). Seuraavaksi vuorossa pujottelukepit, joista Milli suoriutui kuin vanha tekijä. Ainoastaan mun omat ohjausvirheet sai välillä pisamanaaman erehtymään välistä. Myönnettävä on, että keppejä ollaan harjoiteltu kyllä jo aikaisemminkin. Keinu tuntui musta itsestäni jännittävimmältä. Meitä ennen keinulla olleen sakun emäntä ystävällisesti hieman "kevensi" keinua, joten Milli ei päässyt säikähtämään sen laskeutumista. Menimme keinun useaan otteeseen, pian ilman kevennystäkin, ja ainoastaan yhden kerran Milli tuli niin vauhdilla, että säikähti keinun rojahdusta. Mutta vain sen verran, että jo heti perään uskalsimme kokeilla uudelleen. Pöydälle (vai mikä liekään...) Milli hyppäsi jo pelkällä etäkäskyllä ja osoituksella. Samaa tosin ajaa varmasti lenkeillä harjoiteltu kivien päälle hyppääminen, joten se oli jo tuttua. Renkaan läpi tulemisessakaan Milli ei nähnyt suurempaa ongelmaa (jos näki edes koko rengasta, kun tuijotti vain namia niin tiiviisti...). Milli innostui silminnähden luvallisesta pomppimisesta ja juoksemisesta, ja itsekin sain hillitä himoni päästää koira vapaana kokeilemaan esteitä.
Viimein show jatkui. Milli esiintyi ihan perushyvin. Vähän levottomampaa oli paikallaan seisominen tänään verrattuna Hämeenlinnan mätsäriin (luulen, että agilityn radan innostuksella oli osuutensa asiaan..). Ensin saimme parikehässä punaisen nauhan. Vastassa oli iso leonberginkoira. Olin erityisen ylpeä siitä, että Milli ei taaskaan pomppinut tuomarin päälle, ainoastaan heilutti tyynen rauhallisesti häntäänsä ja haisteli tuomarin nenää.
Punaisten kehässä sijoituimme kolmansiksi, huolimatta siitä, että Millin niska oli Taikan painiyrityksestä johtuen märkänä kuolasta ja Milli päätti kesken ravaamisen käydä maahan makaamaan ja puhdistamaan tassujaan lumipaakuista... Tästä mätsäristä saimme myös "arvostelun", jossa oli arvioitu esittämistä, käsiteltävyyttä ja kokonaisuutta joko yhdellä, kahdella tai kolmella tähdellä. Milli sai kuhunkin kohtaan kolme tähteä.
Kisan voittoon tassutteli kaunis tumman kullankeltainen hoffi, ja pikku Missi-stara kiri toiseksi. Milli taisi olla hieman kateellinen Missin voitolle ja yritti omia Missin palkintoluun itselleen...
Tapahtuma kesti lähes neljä tuntia, ja suuntasimmekin Mouhijärvelle Hannan vanhempien luo lämmittelemään kangistuneita jäseniämme ja ruokailemaan. Koirat aikansa painittuaan nukahtivat väsyneinä lattialle. Oli oikein mukava päivä sekä koirilla että omistajilla!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti