Agilityn ensimmäinen koirakerta

Torstai-iltana Hannan Polon nokka suunnattiin kohti Dogwitin kurssihallia. Me "mammat" ollaan oltu siellä jo aiemmin luennolla, mutta kuonolaisille paikka oli aivan uusi. Jälleen oli kauhea veto päällä molemmilla, kun astuimme hallin pimeään pihaan odottelemaan vuoroamme. Paikalle saapui myös neljä muuta koirakkoa, ja koirat saivat hieman kuonotella toisiaan ennen halliin pääsyä.

Aluksi kävimme yksi kerrallaan hallissa, ja koirat saivat irtonaisina nuuskuttaa hallin läpikotaisin. Milli haisteli tuttavallisesti joka paikan, ja olisi voinut kyllä haistella lattiasta namien ja toisten koirien hajuja koko loppuillan... Aina välillä kävi katsomassa mua "mammatääonnastamesta"-ilmeellä ja sitten taas jatkui nuuskutus.

Harjoittelun alettua saimme, Luojalle kiitos pakkasen tähden, odotella aina vuoroamme sisällä sermien suojassa. Sermit oli laitettu lähinnä siksi, että harjoitteleva koira ei häiriintyisi. Samalla odotteleville koirille tuli "ajan vietto"-treeniä, joka on todella vaikeaa etenkin sellaisille nuorille koirille, kuin Taika ja Milli. Muut koirat makoilivat tai istuivat tyynesti kukin omassa "loossissaan", mutta energiapaukkumme nujusivat välillä toistensa niskassa ja välillä kerjäsivät meiltä mammoilta nameja.
Treenasimme aluksi hyppyestettä. Treenaava koira on hallissa aina irrallaan. Milli ja Taika molemmat pitivät touhusta ja esteet ylittyivät suvereenisti kuin vanhoilta tekijöiltä. Välillä molemmat karkasivat oman serminsä taakse varmistamaan, että kaveri oli vielä paikalla (me kun olimme odottelemassa saman sermin takana muiden koirien tehdessä). Milli innostui silmin nähden hyppimisestä, ja pomppasikin kymmeniä senttejä korotetun esteen yli. Yhden kerran se meni harhaan, ja täysin oman ohjausvirheeni vuoksi.
Seuraava treenauskohde oli putki, aluksi pelkkä pikku pätkä siitä. Taika suoriutui putkesta lopuksi kunnialla, vaikka se vaatikin omistajan esimerkin, mikä suuresti huvitti meitä sermiemme takaa suoritusta seuraavia :D. Milli ei edes tainnut tajuta menneensä mistään erikoisesta läpi, sen mielessä kun oli vain nami... Sain helposti ohjattua koiran putkeen, kun liikautin kättäni ikään kuin namia heittäen putkea kohden ja siirryin "putki, hyvähyvähyvä"-hokien ennen koiraa putken toiseen päähän iskemään namin elukan kitaan. Milli sai samoin tein tutustua jo pidempään putkeen, ja ihan samoinhan sekin sujui. Yhden kerran Milli hyppäsi putken yli, kun käteni sattui heilahtamaan sen verran ylös, ja koirahan tietenkin seurasi sitä namia, joka oli kädessä (se siitä kontaktista omistajaan....).

Hauskaa oli, ja väsyneinä kotiinsa palasivat niin koirat kuin omistajatkin! :D Kiitos suuresti Hannalle kyydistä!