Treenimotivaation resepti

Kirjoitin tässä yhtenä kauniina päivänä piiiitkät tekstinpätkät ko. aiheesta, mutta koko teksti sitten ennen lähettämistä päätti hävitä ja kadota. Sellainen tatti kasvoi siitä tuohon otsaryppyjen väliin, etten ole kyennyt kirjoittamaan samaa tekstiä uusiksi. Mutta nyt sitten tatti on laskenut ja tartun näppäimistöön jälleen uudella innolla.

Siitä kadonneesta treeni- ja yhdessätekemismotivaatiosta olen avautunut tänne paljon. Ja miettinyt asiaa pääni puhki, kunnes nyt viimein toivo pilkottaa. Kiitos Hannalle ja kouluttajallemme Riikalle, jotka olette jaksaneet kuunnella ihan "irl" tätä volinaa! Puhumisesta on ollut iso apu ihan sille, että nämä omat aivot alkavat raksuttaa. Nyt on jotain toivoa ilmassa siitä, että treenimotivaatiota olisi tullut jo takaisin.

Tässä resepti:

1.Milli ei odota treeneissä ainakaan pääsääntöisesti autossa, vaan pihamaalla. Silloin siihen voi odottelun aikana alkaa saada draivia ja motivaatiota pikkutempuilla, ja se myös pysyy paljon rauhallisempana. Jokainen ulospääsy autosta on näet juhlan paikka, ja aiheuttaa härdelliä Millin korvien välissä; "JEEJEEJEEJEEEEEE, VIHDOINPÄÄSINULOSMISSÄSNYTOLLAANJAMITÄTEHDÄÄNKETÄSTÄÄLLÄON" jne. Ja ihan sama, vaikka auto ei olisi välissä liikkunut mihinkään... Suoraan autosta ottamisen jälkeen on ihan turha yrittää tehdä mitään, kun koira on jeejee-moodissa. 5-10 min rauhoittaa koiran kummasti, kun ympäristö on havainnoitu, ja voidaan keskittyä vähän muuhunkin.

2. Treenipäivänä lenkit vähemmälle. Kuulostaa pahalta, mutta jos joku nyt ei tiedä, niin meillä lenkit tapahtuu vapaana metsässä, n.1,5-2,5h päivittäin, plus aamu- ja iltapissatukset 10-30 min. Missäpä lintukoira toteuttaisi itseään paremmin kuin metsässä?? Metsälenkit on selkeästi Millille treenipäivinä liian aktivoivia. Siellä treenataan fyysistä kuntoa; Millihän ei mene tiellä, vaan siellä luonnon siimeksessä hyppien ja juosten, ojan pohjissa uiden ja kallioita kiiveten. Ottaen vielä huomioon sen, että tuo metsä on suurimmaksi osaksi ns. luonnontilaista, eli suomeksi vaikeakulkuista aluetta, jossa raivausta ei tehdä, vaan puut kasvavat tiheästi, kaatuneet rungot ovat paikoillaan ja aluskasvillisuus pääosin runsasta. Fyysisen aktiivisuuden kuluttamisen lisäksi treenien kannalta oleellisempaa on se, että Milli myös kuluttaa psyykkistä aktiivisuuttaan lenkeillä; ajaa lintuja, tutkii hajuja ja käy jäljellä. Valkoinen walesinhäntä vain viuhuu jäljen löytämisen merkiksi, kun Milli saa vainun. Lisäksi usein mukana on Taika, jonka kanssa myös leikitään ajoittain, vaikka hajut vievätkin yleensä Milliä lenkillä. Illalla treeneissä ei voi Milliä enää vähempää kiinnostaakaan varsinkaan vaativampi tekeminen, kun energia on oikeasti poissa.

3. Enemmän leikkiä, positiivisuutta ja motivoivaa tekemistä. Millin kanssa ei vaan voi olla kovin tosissaan. Jos musta on huomattavissa ärtyneisyyttä tms, Milli paineistuu ja alkaa keksiä muuta, yleensä haistelemaan muka erittäin kiinnostuneena jotain paikkaa asfalttikentällä. Silloin sen päivän treenimotivaation löytäminen on jo hiukan myöhäistä. Liikaa vaatiminenkin näyttäytyy samalla tavoin, koira ikään kuin menettää mielenkiintonsa ja keksii korvaavaa tekemistä. Tästä aiheutuukin treeneissä noidankehä joka huonoon tai hyvään suuntaan. Jos saan sen paineistumaan liikaa, kehää on vaikea lopettaa, koska silloin mullekin alkaa tulla sellainen olo, että tästä ei tule mitään, ja siitä koira vetää enempi paineita jne... Toisaalta myös jos saadaan treeni hyvin käyntiin pienillä motivoivilla jutuilla ja runsaalla palkalla, olen itsekin rennompi ja koira halukkaampi toimimaan ja kehä kiertää kohti positiivista ja haluttua lopputulosta.

4. Ei liikaa toistoja. Milli kyllääntyy nopeasti, ja liiat toistot tuhoavat sen motivaatiota. Parhaiten se toimii, kun liikkeiden harjoittelun välissä otetaan lyhyitä temppuja, joista palkka on välitön.

Tätä reseptiä noudatin keskiviikkona BH-treeneissä, ja tulos oli hyvä. Koira toimi hienosti. Harjoiteltiin:
- paikallaan makuuta (muut koirat paikallaan, kun omistajat ihmisryhmässä, jota yksi koira kerrallaan kiertää), josta Milli nousi pari kertaa, mutta lopuksi pysyi hyvin. Aika oli melko pitkä.
- ihmisryhmää, joka sujui hyvin sekä hihnassa että irti.
- liikkeestä maahanmenoa ja siitä luoksetuloa: Vielä vaatii hiomista, sillä joudun lähes pysähtymään, eikä Milli siltikään ymmärrä mennä maahan saakka ekalla käskyllä. Luoksetulo on hyvä ja innokas, tosin joudun hieman näyttämään tulopaikan sormella, muuten Milli menee suoraan sivulle (kuten tokokursseilla on tehty, toki eri käskyllä).
- liikkeestä pysähtymistä: sujuu, mutta käsi näyttää edelleen hiukan merkkiä koiralle. Treenaamalla odotellessa rupesi kuitenkin sujumaan paremmin!
- eteenmenoa noutona; menee muuten hyvin, mutta Milli edelleen tiputtaa patukan mulle. Koetetaan korjata sillä, että mä peruutan, kunnes sanon "irti".
- eteenmenoa + kupille maahan. Ekalla kerralla Milli oli hukassa, meni maahan vasta, kun kävelin lähemmäs ja sanoin kolmannen kerran maahan. Toinen kerta meni vähän nopeammin.

Kotona ollaan treenattu leikkimällä; vauhdista aloitetaan seuraamaan, jottei "sivu"-käskyyn kyllästytä, lelulla leikkiessä maahan+istu ja luoksetuloja ihan metrin päästä jne.. Seuraaminen on se suuri kompastinkivi, tällä viikolla keksi palkata Millin "vauhtilähdöstä" seuraamisesta heittämällä namin eteenpäin, jolla jäljessä kulkeminen selvästi on parantunut, samoin kuin motivaatio koko hommaan; lentävä nami palkkana on sen verran kierroksia nostattava, että seuraaminenkin on alkanut saamaan aikaan korvien ylösnousemista ja heiluvaa häntää. Eli juuri sitä, millaiselta haluan treenaamisen näyttävänkin! :D