Mikä hemmetti siinä on, että koira ei opi yleistämään normaaleja käyttäytymissääntöjä? Jotenkin sellaisen kuvan sitä saa koirankoulutusoppaista, että kun jonkun asian opettaa, niin se yleistyy kaikkiin vastaaviin tilanteisiin. Esimerkiksi käy hienosti tämä ilta: Neljä ystävääni oli tulossa kylään. Kun ulko-ovi avautui, syöksyi Milli ohjus liukkaasti hyppimäänpomppimaanreihumaan kavereitani kumoon. Meitä vasten ei enää hypitä. Mutta vieraat testataan erikseen: "jospa näiltä saa huomion hyppimällä?". Pieni korvasta nyppäisy auttaa kyllä tehokkaasti, mutta vain hetken aikaa. Huutaminen ja karjuminen ja ärähtely auttaa siinä tilanteessa, mutta ei niissä seuraavissa (jotka tulevat n. puolen vuoden kuluttua...)
TIEDÄN: harjoittelua harjoittelua harjoittelua.. Mutta nykyään vieraita käy niin harvoin. Ja yhden tutun tyypin kanssa harjoittelu ei edelleenkään auta siihen, ettei Milli pomppisi kumoon kaikkia muita vieraita. Ei, se auttaa vain siihen, että Milli ei pompi kumoon juuri tätä tyyppiä.
Hmmm.. vai pitäisikö olla ovela? Ostaa oven ulkopuolelle LIV- (tai mitä liekään) saippuapulloja, jotka täytetään vedellä/sitruunamehulla. Ja viereen ohjeet vieraille niiden käytöstä hyppivän koiran kanssa toimimisesta; "Ota pullo, tähtää hyppivää koiraa". Jospa se olisi niin epämiellyttävää, että koira lakkaa pöllöilemästä?
Noh, elämä on. Olisinpa onnellinen, jos tämä olisi mun tän hetkisistä pulmista suurin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti