Kaikista vannotuksistani huolimatta ollaan Millin kanssa tehty metsälenkkejä vapaana. Se tuntuu nyt tottelevan paremmin, luulee kai raukkaparka, että me lähdetään taas reissuun, jos se ei osaa käyttäytyä. Mullahan ei ole mitään sitä vastaan! Tänään jätti menemättä linnun perään "korppikallioiden" kohdalla, kun murahdin toimimattoman tännepäin-käskyn jälkeen.
Eilen metsässä mukana oli kaninnahka ja iso dami. Piilottelin nahkaa Millille metsään ja se oli aivan riemuissaan päästessään sitä etsimään. Nahka vaatii vain hieman houkuttelua palautuakseen jälleen mulle, sillä Milli jäisi mielellään repimään sitä metsään.. Onneksi käsky namipalkalla tehoaa, vaikka jäniksen nahka tuntuu olevan namiakin parempi. Etsimisten jälkeen jänön turkki lähti narun päässä Milli-metsästäjää karkuun, ja siitä tulikin aivan mahtileikki! Koira paikkaan, itse parinkymmenen metrin etumatkaa ja samalla, kun käsken koiran vapaaksi, lähden juoksemaan. Sekä koiralla että omistajalla oli kunto testissä tässä lajissa. Koiran osoittautui paremmaksi :). Lopulta vielä heiteltiin loppulenkistä damia pusikoihin. Tuli mieleen siinä heitellessä, että aikamoisista risukoista ja louhikoista tuo koira ketterästi ja mielellään sen damin tuo. Ei ole ainakaan treenimaasto liian helppoa! Niin, nämä kaikki siis tehtiin pitkin lenkkiä, ei suinkaan yhteen syssyyn. :)
Eilen sain Ruutanan seurahuoneen kohdalta jonkun hullun stalkkerin perääni; äijä vain seisoskeli kävelytiellä ja lähti seuraamaan meitä, kun olimme menneet ohi. Muutaman päättömän käännöksen jälkeen, jotka selkeästi kännipäinen ukko tuli vain sitkeästi perässä, lähdin Millin kanssa juoksemaan ja käännyin risteyksestä kohti kotia ennen kuin se kusipää ehti nähdä, mihin käännytään. Helvetti kun noita pitää olla täälläkin!! Muistan, kuinka joskus Miraa ja Maria ulkoiluttaessani sain vastaavan äijän perääni, joka loppupeleissä vielä juoksi mua kohti ja seurasi kotiovelle asti. Ei tosin onneksi nähnyt, mistä ovesta menin sisään, ikkunasta vain näin äijän lampsivan pihan läpi. Eipä tosta eilisestäkään voinut erehtyä, sen verta käännyin ja ukko tuli vain peesissä..
No joo, tänään vältin iltalenkin menemällä koirapuistoon. Timo piti kuitenkin heittää pikkujouluihin, joten ajoimme Millin kanssa kotiin Hakametsän puiston kautta. Kivoja juoksukavereita oli, mutta pakkanen kiristyi kuudesta asteesta yhdeksään puolen tunnin aikana, ja sen vaikutuksesta tuli meillekin pian kylmä ja auto kutsui jo 40 minuutin kuluttua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti