Rallytokoa II ja seuraamisen roplemaatikkaa

RALLYTOKO
Maanantai-iltana olimme jälleen ralleissa. Kerrattiin edelliskerran asioita, ja mm. 270 astetta kääntyen takaperin alkoi jo sujua. Milli oli todella vastaanottavaisella tuulella, ja pystyinkin pitämään sitä lähes koko ajan irti. Jopa silloin, kun se ei ollut käskyn alla, se kuunteli mua eikä yrittänytkään rynnätä mihinkään!

Lisäksi harjoiteltiin uutena näitä:

* pujottelu seuraten törtsien välistä. Muuten olisi varmaan mennyt hyvin, mutta Milli näki Taikan haistelevan häntä heiluen toista tolleria, ja Millin pasmat menivät ihan sekaisin. Ei meinannut edes nami kiinnostaa.. Extremehäiriötä! :D

* spiraali: Edessä kolme tötsää, ensin seuraten kierretään ne kaikki, sitten kaksi ja sitten yksi. Ja se tehtiin sekä vasemmalta että oikealta kiertäen. Sujui jo hyvin "imuttamalla" namilla. Olisin halunnut kokeilla ihan normiseuraamista tässä, mutta Taina vaati, että nami olisi nenän edessä. En tosin tiedä, onko se Millille yhtään hyvä, sillä silloin se liike ei ole seuraamista; koira on puoli metriä liian takana kontaktissa namiin.


SEURAAMISESTA
Tästä aiheesta onkin hyvä mennä seuraavaan, jota olen tässä pohtinut. Nimittäin siihen seuraamiseen. Olemme käyneet kolmella eri kouluttajalla, jotka jokainen neuvovat erilailla seuraamista:

* Taina opettaa sen "imutuksella" namin kanssa. Ekalla kurssilla meitä kehoitettiin ottamaan se aika rauhallisesti, ettei Milli ala hyppiä ja sählätä. Joten jätin liian innokkaat kehut pois ja keskityin namin pitämiseen koiran nenän edessä.
HYVÄT PUOLET: Koiran huomio pysyy siinä namissa ja se seuraa (namia...).
ONGELMAT: Koiran huomio pysyy siinä NAMISSA, mitään ihmiseen liittyvää kontaktia ei ole. Lurppa tuskin edes huomaa, mihin mennään saati että jossain kohti käännytään, kun se vaan hamuaa sitä namia. Lisäksi se kulkee liian takana, jos nami on vasemmassa kädessä, pidin sitä kättä kuinka edessä tahansa.

* Tamsk:ssa Anna kehoitti nostamaan koiran vireystilaa, koska hän tuli kanssani samaan diagnoosiin; Millin mielestä seuraaminen on supertylsää. Ja nami ei nosta vireyttä. Siksi käyttöön otettiin lelu, joka on oikeassa kädessä sekä hurjan kova ja innostava kehuminen. Alunperin Tainan koulussa innokkuus jätettiin pois Millin mennessä kierroksille.
HYVÄT PUOLET: Milli on ilmeisen kasvanut aiemmasta, ja ei repeä käsiin, vaikka innostan sitä. Vireyttä saatiin nostettua ja koiralle seuraamisesta tuli kivempaa kuin aiemmin. Se seuraa reippaasti ja innoissaan. Kontakti on lelussa, joka ajoittain lentää kesken seuraamisen, ajoittain pysähtymisen jälkeen ja ajoittain käännöksen jälkeen. Milli on innokas!!
ONGELMA: ei kontaktia muhun. Itse lähdin korjaamaan tätä sillä, että lelu voi lentää vain katsekontaktista, ja hiukan ehkä on parantunutkin näin.

*Riikka Eskuri neuvoi näin: kun koiran kontakti katoaa ja se haahuilee (Millin tapauksessa nuuskuttaa maata), tehdään koirakohtaisesti käännös oikealle tai vasemmalle. Ja pysähtyminen kiitoksineen vain kontaktista. Yritetään päästä pois "imuttamisesta" ja kohti normaalia kävelyä.
HYVÄT PUOLET: tämä ei kumoa Annan neuvoja, vaan runsaan kehun innoittamana Milli seuraa innokkaasti. Kun kontakti häviää maahan, käännös oikealle tuo halutun tuloksen!! Koira ktsoo hieman hölmistyneenä muhun ja useiden toistojen jälkeen on paremmin kontaktissa. JEE!
ONGELMA: ei toimi kimppatreeneissä, kun käännöksiä ja muita huudetaan. Toisin sanoen treenin puute. :)

Eli, miten aiomme nyt toimia: Unohdamme "imuttelun". Pidän lelua taskussa niin, että Miltsuliini tietää sen siellä olevan. Kannustan ja nostan vireystilaa, jotta seuraaminen ei taas muutu kaikista tylsimmäksi liikkeeksi. Harjoittelen kääntyen aina kontaktin kadotessa, teemme myös ympyrää (jonka neuvoivat sekä Anna että Riikka) molempiin suuntiin.

Rallytokosta tuli myös hyvä temppu kontaktin parantamiseen seuraamisessa: seuraa-käskyllä mennäänkin vain yksi tai kaksi askelta ja sitten seis. Milli nimittäin kadottaa sen kontaktin heti alussa, se varmaan ajattelee, että "no nyt tässä on aikaa haistella maata kun kuitenkin vain kuljetaan eteenpäin". Harjoiteltiin tuota 1-2-3 liikettä, ja huomasin koiran suorastaan säpsähtävä hereille kun mentiinkin vain yksi askel oletetun kävelyyn lähdön asemasta. Eli tämäkin voisi toimia.

Ei kun hinkkaamaan!!!