Möllitokoilua

Hieman on viime päivityksestä aikaa. Syksy on ollut sen verran kiireinen ja rankka, että eipä tässä juuri töitä ja koirailua kummempaa ole ehtinyt tekemään. Mutta nyt, TADAA: päivitystä koiraluun!

TAMSKin "kilpailuvalmiiden" ryhmän viimeisellä kerralla pidimme omalle ryhmällemme möllitokokisan. Olimme joutuneet Millin kanssa olemaan poissa kurssin kahdelta kerralta, ja mua jännitti vähän, että miten sujuu. Emmehän olleet lainkaan treenanneet kotosalla kaikenmaailman läksyistä huolimatta... Bädmiii... Mutta toisaalta, Milli tuntui oppivan joka koirakoulukerralla jotain, joka jäi aina päähän. Ja kovin useaa toistoa se ei jaksa, silloin lähtee nenä viemään koiraa. Ja kahtena-kolmena perättäisenä päivänä treenaaminen on meille sula mahdottomuus, sillä ei Milli jaksa kuunnella niin usein mun komentoja. Ja nämä treenithän meillä ovat olleet kahdesti viikossa, joten eipä tuon nenänuuskuttimen kanssa useammin voi treenatakaan, lukuunottamatta hyvin lyhyitä "leikki"tuokioita. Ja tähän kun plussataan emännän laiskuus tehdä kotitreeniä, niin tekosyyseliseli on valmis!

Mutta itse aiheeseen ja pois syiden selittelystä; aloitimme luoksepäästävyydellä. Olin salaa toivonut, että Milli voisi olla alkupäässä, että jaksaisi sitten paremmin suoritukset, mutta ohjaaja laittoi meidät ilmoittautumisjärjestykseen ja jo siinä kohtaa tiesin meidän olevan viimeisiä. Ja niinhän siinä kävi. Olimme rivin häntäpäässä reunimmaisina. Luoksepäästävyydessä Milli on edistynyt huimasti, kun sitä on tehty joka treenikerralla. Alussa Milli suorastaan syöksyi Anna-ohjaajan syliin, hyppi ja pomppi ja riemuitsi, kun joku tuli sitä tervehtimään. Nyt viimeisellä kerralla se istui kauniisti kontaktissa, kunnes Anna oli ihan mun edessäni. Siitä Milli nousi seisomaan, heilautti häntäänsä, nuuskaisi Annan kättä ja siirtyi hänen rapsuteltavakseen ollen kuitenkin kontaktissa muhun. JEE! Ei edes aikomusta hyppiäpomppia tai "purra" iloissaan Annaa käteen... Pieni piip kuului kyllä koiran suusta, mutta katse pysyi mussa ja Milli oli oikein mallikelpoisesti. -------------------------------------> Arvosteluna täysi 10!

Paikallaanmakuu alkoi rivissä ollen heti luoksepäästävyyden jälkeen. Milli pomppasi käskystä mun sivulle (näykäten mua käteen pehmeästi, jostain syystä se on alkanut tehdä sitä hieman turhautuessaan/innostuessaan kovasti). Maahan mentiin yllättävää kyllä ENSIMMÄISESTÄ käskystä! Yleensähän Milli vain ekassa käskyssä kyyristyy hiukan, mutta on epävarman oloinen siitä, mennäkö maahan vai ei. Se vielä makasikin suorasti, eikä lötkötellen vinossa. Palkata sai välillä, joten otin aika varman päälle. Kahden minuutin aikana kävin kolmesti palkkaamassa, vaikkei Milli näyttänyt kertaakaan merkkiäkään ylösnousemisesta. Kun aika päättyi, Milli pysyi käskyyn saakka kauniisti maassa ja nousi "istu"-käskyllä heti istumaan. -----------------> täysi 10! Ja kerroin 3.

Sitten alkoikin odotus, kun jokainen koira meni yksilösuorituksena loput liikkeet. Otin Millin kanssa muutaman seuraamisen patukan avulla ja Annan opettamaa "liikkeestäpysähtymisleikkiä", mutta muuten vain chillailtiin kivillä istuen ja katsellen muiden suorituksia. Vihdoin ja viimein, noin 40 minuutin kuluttua oli meidän vuoromme. Hiukan ennen meitä kentälle oli tullut toinen koiratreeniryhmä (joka ei aiemmin siellä ollutkaan) ja bernien tokokoe porukka siihen aivan meidän suorituspaikan viereen. Berni-ihmisillä oli vielä mukanaan pieniä lapsia, jotka heittelivät tiettykin palloa.... Olin ihan varma, etten voi päästää Milliä edes irti suoritusten ajaksi, kun yhtäkkiä muutoin niin hiljainen kenttä olikin täynnä häiriötä.

Aloitimme seuraamisella. Asetuimme lähtöasentoon nenä suoraan kohti lähellä olevia bernejä, mutta yllättäen Milli tarjosikin niin kiinteää kontaktia, että uskalsin ottaa hihnan pois. Kuitenkin, kun lähdimme liikkeelle Annan käskystä, Millin nenä kääntyi maahan... Pienen herätyksen jälkeen Milli kuitenkin seurasi loppuajan kauniisti kontaktissa. ---------------> pisteet 8,5, kerroin 3.

Seuraavana oli vuorossa liikkeestä pysähtyminen. Valitsin maahanmenon, ehkä hieman riskisti, koska yleensä seisominen oli Millillä parempi. Kuitenkin tänään aiemmin maahanmeno oli sujunut seisomista paremmin, joten päädyin maahanmenoon. Alussa oli taas pieni kontaktiongelma, kun Milli sivulla istuessaan katseli muualle. Pieni "kröhöm" palautti sen kuitenkin maan pinnalle ja maahanmeno sujui ongelmitta, kuten myös loppuliike. Huolimatta niistä berneistä siinä nenän alla! ---------------------------------------------> pisteet 9, kerroin 2.

Luoksetuloa hieman jännitin, koska tässä Millin juoksu suuntautui suoraan kohti pallolla leikkiviä, juoksevia ja huudahtelevia lapsia, jotka olivat noin viidentoista metrin päässä mun selkäni takana. Hyvän kontaktin vakuuttamana uskalsin kuitenkin ottaa hihnan pois ja kävellä koko matkan "matka riittää"-huutoon saakka. Pyysin Millin sivulle, ja se tuli! Ei mennyt ohi kohti lapsia ja bernejä! Sivulle tulo jäi alussa vinoksi, jota korjasin pienellä sormen heilautuksella, mutta se tuntui pieneltä verrattuna siihen, miten haasteellinen luoksetulotilanne alkujaan oli!
-------------------------------------------------------------------> pisteet 9,5, kerroin 2.

Hyppy jäi meiltä väliin, koska Annalla ei ollut avainta mukanaan, emmekä saaneet estettä kontista.

Kokonaisvaikutelmasta saimme 9. Piste vähennettiin Millin pienen hajamielisyyden takia, mutta sellainenhan se on luonteeltaan. En olisi ikinä uskonut, että olisi noin hyvin voinut yleensäkään mennä. Millin normaaliin kontaktiin verrattuna Milli pysyi tänään kontaktissa kympin tasoisesti. :)

Loppupisteet olivat siis 111,5 / 120 p. Ja sijoitus oli meidän seitsemästä koirakosta toinen. Anna oli hankkinut kaikille palkinnot. Koska tiedän, että Milli on aika tuuliviiri tuon tottelemisen suhteen, olen tyytyväinen, että täksi päiväksi sattui sitten se hyvä päivä. :)