Kesää ja hellettä

Huh hellettä! Tämän mamman maha on jo kasvanut 8.:lle kuulle saakka, ja olo ei aina ole paras ja jaksavin tässä kuumuudessa. Kohta on varmaan ollut lähes neljä viikkoa yli 30 asteen helteitä, muutama "viileämpi" 25 asteen päivä välissä. Yötkin ovat olleet kotimittarin mukaan yli 25 astetta, joten lämpötilasta ei voi valittaa

Millin kesä on mennyt uimaan opetellessa ja lomaillessa Muuramessa vanhempieni luona. Lähdin Millin kanssa heinäkuun alussa bussilla Muurameen, jossa vietimme lokoisaa uintilomaa puolisentoista viikkoa yhdessä. Välissä käväisimme muutaman päivän kotona tollerimobiililla , joka oli mulla "hoidossa" kun Hanna lähti Päijänteelle veneilemään(iso kiitos Hannalle lainasta!). Muuramessa noita uintipaikkoja on lähes kaikkialla 100m-1km:n säteellä, joten hellelenkit heitettiin Millin kanssa joko joen vartta kiertäen ja uiden tai järvien rannoilla. Yksi jälkikin tehtiin äitini avustuksella Harjun metsiin; n. 500 m pitkä kahdella käännöksellä. Milli veti sen tuttuun tyyliinsä ihan ylinopeasti, ja jäi jälleen loppukohdan nameista huolimatta etsimään lisää jälkeä... Siinä olikin meidän heinäkuun ainut treeni yhtään mitään muuta, kuin uimista.

Heinäkuun puolivälissä Milli jäikin hoitoon Muurameen viikoksi, sillä me lähdimme siskoni luo Espooseen. Näillä helteillä pienessä kaupunkiasunnossa meinaa olla liian kuuma jopa siskoni kissalle, joten teimme ratkaisun jättää Millin vetten äärelle vanhempieni luo. Ja ihan todella hyvä ratkaisu olikin, kerrostaloasunnossa nukkuminen oli meille ihmisillekin vaativaa. Onneksi Lepa-kollipoika pelkää korkeita paikkoja, eikä suunnittele lainkaan parvekkeelta alas loikkaamista (ja on siinä verkkoaitakin edessä), joten parvekkeen ovi sai olla yöt auki. Silti hikoiltiin kuin pienet siat. Espoossa tuli asuttua viitisen vuotta, mutta vasta nyt käytiin ekaa kertaa Hietsun kirpputorilla ja uimarannalla makoilemassa. Yllättävän hyvin jaksoin kävellä ja olla, kun muisti juoda ja välillä pääsi viileisiin sisätiloihin. Tuli nähtyä opiskelukavereitakin terassilla istuen. Edelleen kuitenkin olen sitä mieltä, että tuolla etelässäpäin on kiva käydä, mutten haluaisi siellä pysyvästi asua. "Maalla" on mukavampaa! ;)

Milli oli meidän "etelän"reissun ajan siis Muuramessa käyden päivittäin uimassa ja välillä vattupensaassa juoksentelemassa äitini kanssa. Työpäivät se sai olla yksin kotosalla, mikä teki ihan hyvää, sillä muuten koiruudelle on tuota yksinoloa tullut kamalan vähän kesän aikana. Painaumasta päätellen se oli makoillut vanhempieni makuuhuoneen sängyllä päivät. Kerran oli kuulemma kaivanut roskiksesta kalan perkeet, kun oppi sitten avaamaan tuollaisen liukuovenkin...

Itsekin menin etelänreissulta kotiuduttuani Muurameen vielä Millin seuraksi. Ihan vaan uitiin ja oltiin, vähän käytiin vatussa, lähinnä koiran vapaanajuoksemistarpeita purkamassa. Siinä sivussa tosin tuli neljä jätskirasiaa vattujakin pakkaseen :D. Rapsukattikin sai olla puolitoista viikkoa maalla ihan oikeissa hiirihommissa. Niin oli kissalla ollut siellä hyvät oltavat viljasiiloissa ja ladossa, että lähti meitä karkuun, kun tultiin sitä hakemaan. Onhan se vähän erilaista ulkoilla narunpäässä kotosalla, kuin maatilan piharakennuksissa vapaana hiirien perässä.. Aina se oli noista rakennuksista löytynyt, vaikkei juurikaan sisällä ollut näillä lämpötiloilla viihtynyt. Kolmeen ekaan päivään ei kuulemma ollut käynyt talolla edes syömässä, vaan oli ilmeisesti itse ruokkinut itsensä tehokkaasti.. Kotiin tullessa vastassa olikin sitten matokuurin antaminen (joka muuten nykyään käy helposti, kun lääkkeen piilottaa possunsuikaleen sekaan - eipä tarvitse enää pakolla syöttää :) ).

Nyt vaan kestetään helteitä ilmeisesti vielä tämä ja huominen, kunnes viilenee. Yli 20 asteen saisi kyllä silti pysyä :D. Palattuamme kotiin olemmekin lenkkeilleet järven kautta, ja kummasti omaan jaksamiseen vaikuttaa se, että välillä saa pulahtaa viileään (noh, on se varmaan 25 asteista...) veteen vilvoittelemaan. Uimalla kesken lenkin jaksan onneksi ulkoilla koiran kanssa vielä pitkälti toista tuntia.