Siis tänään on ollut ihan järkky päivä! Ensin jouduin heräämään aamulla vielä tähtitaivaan loistaessa ulkona. En olis millään jaksanut nousta, kun mamman kello soi. Olin juuri nähnyt mahtavaa unta, jossa juoksin isolla pellolla, joka oli täynnä pyrähteleviä lintuja ja pakoon pinkovia jäniksiä. Yritinkin siis ovelasti hämätä mammaa ja näyttää nukkuvalta. Noh, suunnitelmani ei ollut aivan aukoton, koska häntäni ei suostunut olemaan vispaamatta villisti kun mamma raahusti makkarista jatkamaan aamu-uniaan wc-pöntölle. Lopulta antauduin mamman kutsulle, ja raahauduin sinne vessaan minäkin lämmittämään mamman jalkoja.
Mutta tuolle ihmisellehän se ei riittänyt, vaan sitten piti vielä raahustaa suihkun kautta alakertaan! Vetäydyin saman tien sohvalle ja päätin, että nyt saa aamu-unet jatkua. Juuri, kun olin saavuttamassa uneni pulskaa jänispaistia, mamma kiskoi mut taas hereille, piti kuulemma lähteä ulos. Kattelin sitä vähän aikaa ja mietin, että onko toi ihan seko. Miksi ihmeessä lähtisin yöllä ulos?? Noh, olin jo päättänyt olla liikahtamatta, mutta sitten mamma otti käyttöön salaisen aseensa. Metallinhohtoisena kiiltävän ja erittäin hyvältä tuoksuvan ruokakupin. Olin pakotettu nousemaan ja laahustamaan kupille evästämään.
Sitten oli pakko lähteä uloskin. Päätin alistua kohtalooni (ja nopeuttaa prosessia, jotta pääsisin unilleni), ja menin vapaaehtoisesti ovelle. Ulkona oli kylmää ja ankean pimeää. Tein asiani heti metsänreunaan päästyäni, ja suuntasin välittömästi kulkuni takaisin kotiovelle. Pääsin sentään takaisin sisään. Ja vihdoin, oi vihdoin, sain jatkaa makoisia metsästysuniani! Kyllä voi koiran elämä olla joskus kamalaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi milli parkaa!! onpa sillä ilkeä mamma :o)
VastaaPoista