Milli-Lurppa sairastaa, häntä hellikäämme...

Oireet

Voi kun nuo elättimet ovat niin surkeita ja säälittäviä sairastaessaan (=siis ihan perusmillejä...)! Eilen illalla lähdimme vierainemme hieman tuulettumaan kaupungille pääsiäisen kunniaksi. Kun palasimme siinä puoli kahdeksan aikaan kotiin, ihmettelimme siinä sohvalla juomia siemaillessamme, kun Milli rupesi äkisti kovin tärisemään. Ihan kuin sen läpi olisi mennyt väreitä. Se seisoi, onneton, sohvan vieressä pää sohvalla ja katsoi mua anovasti (tosin se on ihan normaalia perusmilliä) ja tärisi kauttaaltaan. Ensin mieleen tuli käärmeenpurema. Ne lierot metsänasukit ovat jo lehtien mukaan nousseet kiusimaan meitä tuonne metsään ja Milliä on aiemmin purrut käärme aiheuttaen kovaa tärinää.

Nousin sohvalta ja Milli siirtyi makaamaan ulko-oven eteen. Nenä oveen päin. Ei ääntäkään, mutta tiesin, että tämä on Millin tapa ilmoittaa, että nyt on hätä. Vein sen heti ulos (Luojan kiitos siitä, että heti kahden metrin päästä ulko-ovesta alkaa metsä!), ja koska pihassa ei ollut ketään, se sai syöksyä vapaana metsän laitaan. Oli jokseenkin hämärää, mutta äänestä sen kuuli; ripuli. Noin viiden minuutin onnettoman kykkimisen jälkeen Milli palasi sisälle. Siitä alkoikin sitten ripuli-show; n. kahden tunnin välein Milli löytyi makaamasta ulko-oven edestä ja taas syöksyttiin ulos.
Hoidin itse muutaman ensimmäisen kerran, ja mieheni hoiti yövalvomisensa ohessa sitten yöulkoilut. Kuudelta aamulla nousin itse, kun mieskin oli jo nukkumassa. Onneksi sentään yläkerrassa nukkuessamme Milli osasi hennosti vinkua, jotta kuulin hädän olevan. Milli kun nukkuu aulatilassa, ja meillä on ovi kiinni huoneeseen, niin pelkkä koiran levottomuus ei vielä riitä herättämään meitä. Millin aamukakassa oli myös verta, ihan kirkasta, joka johtuu peräsuolen ja aukon ärtymisestä.

Hoito

Jo illalla Milli sai reilun annoksen Attapektiinia, jonka tehoa ei kyllä ole aiemminkaan meillä todistettu. Käärin sitä kinkkusuikaleeseen ja "työnsin" koiran syödessä sen leuan alta kuonoa kohti kattoa, jotta pillerin palat eivät tippuisi lattialle. Onneksi Milli on kova juomaan luonnostaan! Kuudelta aamulla toistin lääkeannoksen lihapullan sisään laitettuna. Ruokia Milli ei ole vieläkään saanut noita herkkulääkepaloja lukuunottamatta. Ja sitä, että se on nuollut kissun kupin jämät, kun misse on lopetellut ateriansa.

Keitin sille nyt aamulla riisiä, johon lisäsin koirien vitamiinitabletin ja paistoin vähärasvaista jauhelihaa (ilman öljyä). Laitoin pienen osan jauhelihasta riisin sekaan ja lisäsin vettä. Sitten kaadoin keitinveden+lisätyn veden kuppiin, jonka pohjalle laitoin yhden jauhelihan palasen houkuttimeksi. Esittelin Millille jauhelihan palaa ja viimein se innostui litkimään keitinliemiseoksen saaden lopulta sen jauhelihankin sieltä pohjalta. Nyt yritän vähintään tunnin-puolentoista välein antaa Millille pari desiä kyseistä litkua ja ohjeen mukaisesti attapektiiniä.

Nyt päivällä kuuri tuntuu jo purreen, kakka on edelleen löysää, mutta ei ihan litkua enää. Ja Milli pystyi jo tässä olemaan kuutisen tuntia kakkaamatta, eikä nyt päivällä ole löysän ulosteen mukana enää tullut vertakaan.

Pirteä ja ahne oma itsensä se on täysin (mm. availee kaapin ovia ja nousee pöydille etsimään ruokaa), mutten uskalla sitä lenkittää. Jos ripuli pitkittyy kuitenkin, niin on parempi, että nyt vain lepäillään ja juodaan nestettä. Illalla, jos maha on jo parempi, annan sille riisi-jauheliha seosta ihan muutaman ruokalusikallisen verran.

Jos vielä tiistaina on ripulia, niin sitten soitan elukkatohtorille. Viimeksi kun Milli ripuloi parisen vuotta sitten, saimme lääkäritädiltä sellaista mudan näköistä litkua, jota sekoitettiin ruokalusikallinen ruuan sekaan. Se auttoi ainakin silloin välittömästi tehdän ulosteesta normaalia. Toivottavasti kuitenkin selvitään kotikonsteilla!

Ällöttävää

Niin, yöllä ja nyt päivällä Milli tahritsi itsensä ihan täysin löysään kakkaan. Yöllä sen pesi Timo, ja äsken minä. Äsken sen koko takapää, yhtään liioittelematta, oli keltaisen kakan peitossa. Kaikki hienot koristekarvat pertsuuksista, kintereet ja kyljet koiran takaosasta peittyivät hienoiseen ulosteeseen. Lisäksi sitä löytyi etukäpälien lavoista. Upottava lumihanki saa tällaista ihanaa aikaan! Siinäpä sitten koira suihkuun ja koirashampoo käyttöön. Ripulikakassa on se hyvä puoli, että se irtoaa turkista helposti, toisin kuin se viime kesäinen ihmisenpaskandaali, jossa tuo pisamanaama kieriskeli... Ei ole mulla kivaa, mutta vielä vähemmän kivaa on ihan varmasti Millillä!

EDIT: Näin maanantaiaamuna päivittelen tekstiä, sillä Milli-poloinen on jo ihan terve Lurppanen! Tuon eilisen puolen päivän ripulointi- ja pesusession jälkeen se ei ole käynyt lainkaan isolla asialla ennen tätä aamua, jolloin tuotos oli jo ihan normaalia. Tärisi raukka eilen vielä vähän illalla muutamaan otteeseen, varmaan jotain vatsakramppeja (?), mutta nyt on jo ihan oma itsensä! :D