BH-kurssilla jälleen hemuloimassa

Eilen torstaina tollerimobiili starttasi pienen n. 40 minuutin metsälenkin jälkeen kohti Riikan BH-kurssia. Kyydissä hurruutteli kaksi emäntää, yksi hemuli ja yksi nipsu. Emännillä oli karmaiseva nälkä, mutta niin oli varmasti hemulillakin, sillä se ei (harvinaista kylläkään) syönyt aamulla aamuruokaansa. Ei edes, vaikka tämä sokea emäntä jätti kupin koko työpäivän ajaksi lattialle. Ennenkuulumatonta, enhän edes osannut epäillä, että ruoka olisi syömäti!

Noh, enemmän tai vähemmän nälissämme lopulta kuitenkin selvisimme kurssipaikalle. Otimme elukat autosta ennen omaa treenivuoroamme ja teimme hiukan paikallaanmakuuta ja jääviä liikkeitä. Millihemuli ei kylläkään yhtään tykkää tehdä, ellei ole tosi kyseessä. Kuten viime kerrallakin, se nousi mm. paikallaan makuusta seisomaan ja mateli eteenpäin jäävissä liikkeissä. Treenin puutetta, ja siitä ei voi hemulia syyttää. Syyllinen on täällä, kun ei saada treenattua koskaanikinämilloinkaan kotosalla... Paitsi sivulletuloa ollaan hinkattu hiukan sisäoloissa, kun Millillä on asennon (ja kärsivällisyyden) kanssa siinä ongelmia. Emännällä taasen laiskuuden kanssa...

Lopulta kurssi kuitenkin kohdaltamme alkoi, ja ensimmäisenä pyrimme löytämään koiran äärirajat seurauttamalla. Tein ehkä liikaa mutkia ja kiemuroita, sillä Millihän jaksoi seurata pitkään! Seuraa kylläkin edelleen suurimman osan ajasta liian takana tai kaukana musta... Hanna vartioi ruokakippoa, johon palkka asetettiin. Riikka totesi, että kontakti parani aina ruokakipon läheisyydessä ja sitä kautta myös asento koheni. Pitääpä siis seurauttaa kupin lähellä.
Mietin kontaktin parantamisessa seuraamisessa myös kotimatkalla sitä, että viime kurssilla tamsk:lla kehoitettiin saattamaan Milli parempaan vireeseen, innostaa sitä lelulla tms, jotta seuraaminen ei olisi niin löysää. Sama ilmiö on havaittavissa siinä kupin lähellä, sen viretila nousee ja koko seuraaminen ryhdistäytyy. Plus, seuraaminen on tuon pisamapään mielestä tällä hetkellä tylsimpiä asioita maailmassa. Ja sitä kautta mullakin on mennyt hieman into siihen. Mutta selkeästi viretilan nosto keinolla tai toisella (kupilla tai kestokanilla) auttaa. Silti, veikkaampa, että tämä seuraaminen tulee aina olemaan meille koetinkivi..

Seuraavaksi pienen autossa istuskelutauon jälkeen hemppa-hemuli pääsi tositoimiin paikallaan makuu harjoituksessa, jonka aikana toinen koira suoritti jääviä liikkeitä. Ja nyt KUKAAN ei usko tätä seuraavaa (ja paikalla olleetkin luulevat nähneensä vain unta..), mutta Milli the Hemulien Hemuli todella PYSYI paikassa hieman yli 5 minuuttia. Ja minä olin vielä siihen sen ajan SELIN. Sekä rutkasti normaalitreenejä kauempana, ehkä n. 30 m päässä. The hemuli makasi, minä kurkin olkani yli kaksi kertaa. Jossain vaiheessa tunsin paniikin nostavan päätään, mutta koetin olla mahdollisimman rennon ja rauhallisen näköinen, jottei pikkuhemuli olisi ainakaan sen takia menettänyt hermojaan ja noussut. Oli kuulemma muutamaan otteeseen vinkunut ja pohtinut sammakkoasentoon asettumista, mutta se EI LIIKKUNUT. Silloin tuntui, että kyllähän mekin jotain ollaan opittu!

Jäävistä liikkeistä taasen en viitsi edes tämän hehkutuksen jälkeen muuta kirjoittaa, kuin sen, että työtä riittää.. Oma vika. Ei hemulin.