Hoitolapsi yökylässä

Ja se hoitolapsi oli tietenkin Taika. Kukas muukaan? Perjantai-iltana kymmenen aikaan Hannan matka kohti kasvattajakurssia käynnistyi, ja sitä ennen tuo pieni Nipsun näköinen punaturkki tipautettiin meille ruokineen ja peteineen. Pikku-Nipsukka oli aluksi hieman hämmentynyt, kun Hanna porhalsi ulos ovesta ilman sitä. Se katseli eteisessä seisten vuoroin ulko-ovea ja vuoroin Milliä ja mua. Milli-Lurppahan oli aivan innoissaan, kun sai jälleen kaverin kotiinsa. Ja etenkin, kun meillä perjantait on työtilanteesta johtuen aina hieman ei-niin-aktiivisia päiviä koiran kanssa. Iltariehumiseksihan se meni.

Lauantai

Noh, kyllä se yökin sitten laskeutui riehunnan jälkeen Linnunlaulunkujan ylle, ja koirat vetelivät sikeitä molemmat omilla pedeillään yläkerran "aula"tilassa (Nyt tämä kuulostaa siltä, että meillä on joku hillitön linna, mutta en tiedä sille tilalle mitään muutakaan nimeä :) ). Aamulla tämä omistaja/hoitaja veteli sikeitä puoli ysiin saakka, kun kerrankin saa nukkua! Sitä ennen heräsin kyllä jo pariin kertaan kynsien rapinaan laminaattia vasten, taisi Taika olla jo hereillä ja valmis aamulenkille. :) Tuo meidän Lurpanderi kun on aina aamuisin niiiiiiiiin väsynyt, ettei se paljoa tepsuttele, vaan saattaa vielä kymmenenkin jälkeen käpertyä omaan koppaansa lurpattamaan.

Ennen aamulenkkiä ruokin kaikki kolme elukkaa. Tietty ensin kisumisu sai safkansa, ja molemmat koirat lipoivat tuijottaen Rapsun ruokailua, toinen toisella puolen ja toinen toisella. Mutta eipä mennyt kumpikaan ottamaan sitä kissan ruokaa, vaan kunnioittivat missen ruokarauhaa. Taikakin on tainnut oppia, että kissoille ei ryttyillä! ;) Aamupalan syöminen oli yllättävän rauhallista, olin ajatellut, että joudun vahtimaan, jotta Milli ei syöksy ruokailemaan Taikan ruokaa. Sitä ei edes yrittänyt tapahtua. Lenkki heitettiin metsässä, vajaa puoli tuntia tuolla maaliskuun lopun harmaassa sumusäässä tepasteltiin, ja palattiin sisälle. Siinä ajassa Taika ehti singota ilmeisesti naapurin bulldogin ja mopsin perään, mutta palasi häntä alhaalla takaisin hetken karjumisen jälkeen. Koirat painimaan, minä neulomaan sohvalle. Taika seuraili mua kovasti alkuun, ehkä vielä hieman hämmentyneenä "uudesta kodista", mutta rauhoittui sitten päivää myöten makoilemaan omalle pedilleen keittiön nurkkaan.

Päivän ehdottomasti kuvattavin hetki olisi ollut se, kun Milli, Taika ja Rapsu makasivat kuin kanat orrella rivissä täällä kirjastohuoneen sängyn peitteellä. Ikävä kyllä olisi, sillä kamera oli toisessa huoneessa, ja vähintään Milli olisi rikkonut tunnelman lähtemällä perääni, mikäli sen kameran olisin yrittänyt noutaa. Joten tyydyin vain ihastelemaan noita kolmea elukkaa. Rapsukin nautti silminnähtävästi koirien seurasta. Iltaa kohden se ryhtyi jopa "kutsumaan leikkiin" (siis puremaan takajaloista ja juoksemaan sitten karkuun) molempia koiria, ja pian kissarallia sai jo rajoittaa terävällä murahduksella, sillä muuten olisi taulu-TV:t ja muutkin esineet löytyneet pian lattialta lakaistavina murusina.

Odotin koko päivän säätiedotuksen lupaamaa mahdollista auringon pilkistelyä maahan saakka ulottuvan harmaan pilvivaipan läpi. Mutta sitä ei tullut. Puoli viiden aikaan vihdoin päätin lenkille lähdön tapahtuvan sumusta huolimatta. Sain IHME kyllä houkuteltua TimoSimon mukaan (ja tänään kaikilla on tuplanimet!). Päädyimme metsälenkille, koska kävelytiet ovat umpijäiset ja sattuneesta syystä en nyt halua missään nimessä lentää selälleni jäätikköön. Kävelimme noin tunnin, eikä ilmeisesti säästä johtuen ketään tullut vastaan. Timo jaksoi ihmetellä koirien pöllöilyä, siis sitä vakiosettiä, painimista, juoksemista, riekkumista ja kierimistä. Koirille heitettiin keppiä lumihankeen, joka ei tietenkään tuolla +6 asteessa kantanut lainkaan. Sitkeästi ne jaksoivat mennä syvään ja upottavaan hankeen hakemaan keppiä, vaikka liikkuminen näytti kyllä enemmän uimiselta, kuin juoksemiselta. :D Kertaakaan ei tarvinnut laittaa koiria kiinni, vaikka lauantaina useasti joutuukin olemaan varuillaan. Nyt oli aivan hiljaista.

Illalla koirat olivatkin jo väsyneitä. Alkaneet painituokiot loppuivat pian siihen, että Taika seisoi Millin päällä nuollen kovasti Millin korvia. Milli makasi alla vetäen suupieliään taaksepäin nautinnollisessa asennossa. Millin molemmat korvat saivat perusteelliset pesut, ja sitten jo nukuttiin. Ei meinannut edes iltalenkille lähtö houkuttaa koiria, sen verran olivat väsyneitä. Iltalenkki olikin sitten nopea 15 minuutin pyrähdys, koska molemmat koirat olivat sen verta perässä vedettäviä malleja. Eikä omistajaa/hoitajaakaan huvittanut lainkaan tuo liukkaus ja illan myötä alkanut vesisade.

Sunnuntai

Aamu alkoi Taikan tassujen pesulla. Taika oli lähdössä näyttelyyn Annin mukana, ja laittelin sen tassut priimakuntoon valkoisen koiran shampoolla ensi töikseni. Rapsu hämmensi sekä minua että Taikaa ryhtymällä puskemaan päällään Taikan jalkoja ja kuonoa. Taika istui vain paikoillaan, korvat takana uskaltamatta edes katsoa kissaan, kun se kurnautteli kasikkoa mun ja Taikan välissä.

Tällä hetkellä talo on hiljainen. Milli makaa lattialla ja kissa päiväpeiton alla. Taika on näyttelyssä, ja tuloksia kovasti odotellaan!

Niin ja... Olemme olleet myös BH-kurssilla viime aikoina, mutta siitä voisin kirjoittaa joskus myöhemmin lisää. Eihän tätä tekstiä jaksa enää kohta kukaan lukea! Sen verta voin kertoa, että siellä treenataan paljon seuraamista, ja kivasti on mennyt. Kontakti on Millillä seuratessa vain hieman hatara, mutta sitä parannellaan!