Voi kuinka kloira voikaan nauttia talvisäästä! Siis siitä, että on lunta. Tänään olimme lenkillä -19 asteen kelissä auringon paisteessa. Taika on ollut lomalla koko loppuviikon ajan, joten olemme Millin kanssa lenkkeilleet kahdestaan. Viime aikoina tämä omistaja on ollut kyllä tosi väsynyt, mutta Millillä on sitten virtaa senkin edestä.
Niin, siitä talvesta nauttimisesta: Milli pysähtyy välillä polulle, ottaa itsekseen leikkiinkutsuasennon (kohdistamatta toimintaa siis mitenkään minuun), haukkaa lunta polun pielestä ja pomppaa hurjaan juoksuun. Ajoittain se pomppaa innoissaan koiransyvyiseen lumihankeen ja työntää samettisen kuononsa lumen sekaan. Kun se nostaa päänsä, näyttää se ihan harmaantuneelta vanhalta walesilta. Mikään ei ole meidän yhteislenkeillä kivempaa Millin mielestä, kuin se, että se saa etsiä lumihangesta damia tai mun hanskaani. Piilotan tai heitän hanskan lumeen, ja Milli saa loikkia syvässä hangessa sitä hakemaan. Välillä se tosin näyttää ihan uimiselta :D.
Vaikka walesi on aluskarvaton, ei sitä palele liikkuessa. Ainut haittapuoli talvessa on tassujen lumipaakut, joita kerääntyy jäisiksi kokkareiksi tassukarvoihin. Huolimatta siitä, että olen tässä viikonloppuisin aina leikannut tassukarvat niin lyhyiksi kuin olen kyennyt. Siitähän Milli ei pidä, mutta ottaa nykyään jo sakset nähdessään "kylkiasennon" eli käy kyljelleen makaamaan. Se makaa liikkumatta leikkuun ajan, ja saan käännellä sitä tassuista ympäri toiselle kyljelle kuin mitäkin grillibroileria :D. Huomattavan helpottunut ilme heijastuu sen silmistä, kun se lopulta piinan päätyttyä kuulee sanan "vapaa". Se nousee, ravistaa itseään ja seisoo häntä heiluen mua katsoen. Milli ei kyllä ikinä loukkaannu, ja tämä on vain yksi esimerkki siitä. Sen tapa tulla korvat takana häntä heiluen pyytämään MULTA anteeksi, jos MÄ astun sen tassun päälle, kertoo ehkä jotain Millin luonteesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Höpsö tyttö Milli <3
VastaaPoistaTarppa ja Stalin lähettävät lumisia talvipusuja!