Lauantaina heinäkuun 4.päivä lähdettiin Hannan, Jarin ja Taikan kyydillä kohti Tuusulaa. Aamu enteili kaunista ilmaa, vaikka helteiden tiesimme jo loppuvan viikonlopun aikana.
Millillä alkoi harmiksemme muutamaa päivää aiemmin hirmuinen karvanlähtö juoksujen vihdoin ja viimein lähestyessä loppuaan. Ikäväksemme Milli ei oikein esiintynyt edukseen, juoksuista johtuen neiti ulvoi urosten perään ja keikutti takapäätään juostessaan. Ilmeisesti siitä johtuen arvosteluun tuli "juoksee selkä köyryssä". Rintaa sanottiin jälleen kerran liian kapeaksi ja karvapeite oli "ei parhaassa näyttelykunnossa", kuten kyllä itsekin totesin ennen kehää...''
Kehuja sen sijaan tuli jälleen kerran kauniista ja narttumaisesta päästä, oikeista rungon mittasuhteista ja hyvästä kaulasta. Lapussa luki H ja kehästä lähdettiin sinisen nauhan kera, ehkä hippasen pettyneenä. Vaikka eihän tuota näyttelykoiraksi ole otettukaan, kunhan sosiaaliseerataan ja katsellaan kauniita waleseja, joita muualla harvemmin näkee missään.
Vaikka henkeen ja vereen olen narttu-ihminen, en voinut olla ihailematta näyttelyssä walesiurosten komeaa olemusta liehuvine karvoineen. Koirarotujen välisessä kauneuskilpailussa tämä rotu olisi kyllä ehdottomasti missi/mister-kruunun arvoinen! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei ollut meidän viikonloppu tosiaan. Sinistä nauhaa löytyy nyt Taikkiksenkin palkintokaapista, mutta ei lannistuta! Kyllä se vielä löytyy sellainenkin tuomari joka osaa arvostaa meidän maailman parhaiden koirien kauneutta!
VastaaPoista