Eilen tehtiin iltalenkki tuonne Muuramen vanhalle leirintäalueelle äitin kanssa. Milli meni vanhaan tuttuun tyyliinsä kahlailemaan veteen loivaa rantaa pitkin. Otettiin äitin kanssa myös kengät pois ja kahlailtiin koiran mukana.
Milli eksyi aina vain pidemmälle ja pidemmälle, kunnes pikkuhiljaa tassut irtosivat yhä enemmän ja enemmän, lopulta uintiliikkeistä enää kynnet ja varpaan kärjet osuivat maahan. Ja sitten eivät enää nekään. Ja Milli ui!
Heiteltiin vähän isoa puunkarahkaa, ja useamman kerran Milli meni niin syvälle, että tassut irtosivat. Ilmeisesti kuitenkin lähellä oleva pohja sai piskittimen rohkaistumaan ihan uintiliikkeisiin. Ja ei muuten ollut mitään litsläts-uintia, vaan ihan kaunista ja teknisesti oikeaa koiraa.
Kyllä tästä vielä meidän uimariperheen uimarikoira tulee. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti