Kotona ollaan, pitkästä aikaa! Kesä on mennyt heittäen ohi, kiitos aurinkoisten ja kauniiden päivien. Milli on saanut viettää aikaa sekä Muuramen maastoissa että maaseudun viljapeltojen lintuparatiisissa.
Erikoista oli huomata, että vaikka maalla Milli vetää pää viidentenä jalkana räksien ja naakkojen perässä pellon reunaa, niin mökillä ollessamme neiti Lurppa Lurppanen pysyi asiaan kuuluvasti pihapiirissä karkailematta. Liekö sitten naapurin isokokoiset ja kumeaääniset haukut asiaan vaikuttaneet tuolla möksällä?
Rapsu kissakin on saanut työpaikan! Joka samalla kyllä käy kissan lomapaikasta, sillä Eero ja Eeva ottivat Rapsun maalle hiirikissaksi. Nyt jo viikonpäivät se on saanut siellä kyttäillä pitkähäntiä kuivurin ja varastorakennusten suojissa. Saaliita on kuulemma kannettu aika ajoin portaille ja myös sisään saakka. Syömistä ennen kissat tunnetusti esileikkivät saalillaan heitellen sitä ilmaan ja paiskoen tassuilla pitkin lattiaa. Kaiken tämän jälkeen pienet kattimuksen uhrit joutuvat syödyiksi. Ei ole kuulemma Whiskassit kissalle maittaneet, Aivandövai? :D
Silti näin kisuemona ottaa kyllä sydänalasta, kun toinen karvaisista lapsosista on kaikkien luonnon vaarojen armoilla. Mutta jo sen nautinnon näkeminen, kun kissa juoksee villinä ja vapaana pitkin pihaa kiiveten puusta puuhun, taiteilee varastorojun päällä etsien vikisijöiden jälkiä tai tulee ylpeänä ruumis suussaan portaille, on kaikki sen arvoista. Suureellisesti sanottuna; nyt se on siinä hommassa, johon se on aikojen saatossa metsästävien maalaiskissojen kautta jalostunut ja toteuttaa niitä viettejä, jotka sillä voimakkaimpina pehmeän turkin alla piilee. Ja hitto, elämähän on yhtä suurta riskinottoa.
Tästä pääsenkin sitten tähän eettiseen pohdintaan, että otanko enää maatiaiskissaa, ellen asu maalaistalossa pihapiirissä, jossa muista ihmisistä tai autoista ei ole vaaraa? Kun näkee tuon kissan onnellisuudenasteen maalaistalon pihapiirissä vapaana, tuntuu todella julmalta viedä se sieltä taajama-alueelle normielämään hihnalenkkeilemään 8 metrin fleksissä. Kaikesta huolimatta en todellakaan silti aio päästää misseä kotona liikkumaan vapaana mm. seuraavista syistä:
a) laki kieltää (ja sitähän noudatetaan, aina...?)
b) vaikka asutaan metsän laidassa, ovat asutusalueella autot aivan liian suuri riski kissalle
c) puhumattakaan kyistä
d) tai idiootti-nipottaja-eläintenvihaajaihmisistä, joiden mielestä suurin rikos on eläimen uloste.
e) naapurin vauvat; en halua ottaa sitä riskiä, että meidän kissa hyppää takapihalla nokosiaan ottavan vauvan rattaisiin, kuten eräs kissa tällä alueella on jo tehnyt... Ja kun noita vauvoja täällä on.
Ehkäpä sitten seuraava (hypoteettisesti) kissamme olisi rotukissa? Joku ihmisseurasta nauttiva ja sisällä leikittämisestä ja kiipeilystä tarpeeksi virikkeitä saava, muilla kuin hiirestystaitojensa perusteella jalostettu misse?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti