Tottelevaisuutta

Keskiviikkoiltanan olimme jatko 2-kurssin toisella kurssikerralla. Aurinkokin päätti näyttäytyä pitäen meidät kurssilaiset lämpiminä kurssin ajan, kunnes taas painui pilvien taakse, kuten tälleKIN kesälle on tyypillistä. Liekö sitten kesäisen lämmin ilma, vai mikä, mutta Milli oli hyvin hyvin rauhallinen koko kurssikertamme ajan.

Aloitimme treenit ohituksilla, jotka täällä sujuvat vallan mainiosti, mutta oikeassa elämässä hihna on kireänä kuin viulun kieli ja koira kulkee 45 asteen kulmassa kieli lärpättäen... Jatkoimme sivulletulo treenillä, joka ei todella ole Millin suosikki. Se lähtee innoissaan mua kohti, kääntyy kohdallani jalan viereen, mutta sen jälkeen se saattaa jäädä seisoksimaan katsellen taaksepäin, tullen kyllä sitten hidastetusti sivulle. Täytynee ottaa jotain parempaa namia tätä varten.

Seuraaminen on myös yksi tylsimmistä Millin mielestä. Tänään se kyllä seurasi, mutta se oli enemmänkin sellaista laiskaa raahautumista mun perässä. Istuminen pysähdyttäessä oli täysin unohtunut, koira otti kyllä kontaktin, mutta seisoi häntää heiluttaen suu auki vieressäni.

Seuraamisesta istuminen, maahanmeno ja seisomaan jääminen ovat edelleen Millille tällaisenaan (=hidastan vauhtia käskyn ajaksi) helppoja. Kokeilimme myös minuutin paikallaan makuuta. Saatumalta viereinen vehnis oli melko lähellä Milliä ja mikä pahinta, vehniksen emännällä oli RAPISEVA pussi taskussaan. Milli oli jo aiemmin kohotellut nenäänsä pussin suuntaan. Maassa se kuitenkin pysyi, vaikka poistuin vajaan 10 metrin päähän ja vehniksen emäntä rapisutteli Millin vieressä pussiaan. Pari kertaa Milli vilkuili viereistä paria kohden, mutta ei ollut aikeissakaan nousta paikoiltaan. Jee! :D