Kesälomalla

Uskomatonta, miten nopeasti lomaKIN menee.... Justiinsa vasta kirjoittelin hätäpääällä todistuksia illat pitkät ja murehdin numeroita, mutta nyt alkaa jo kolmas lomaviikko. Pikku-uimareiden treenit ovat kesältä ohi, ja kisatkin ovat menneet täysin nappiin! Ensimmäiset kaksi kiireisintä lomaviikkoa ovat menneet, ja nyt onkin kalenterissa enemmän niitä päiviä, joiden kohdalla ei lue mitään. Siis niitä päiviä, joita aina töissä ollessa toivoisi saavansa, mutta nyt on vaikea viettää aikaa jouten.

Miksei työelämää ja vapaa-aikaa voisi jollain lailla mukavasti tasapainottaa? Tästä voisi vetää toisen suuren filosofisen kysymyksen; miksi ihmeessä ihmiset tekevät keskinmäärin 5 päivää viikossa töitä? Neljän päivän työviikko kolmen päivän levolla olisi optimaalinen tahti, sillä sairaspoissaolot ja "sairaspoissaolot" vähenisivät varmasti oleellisesti ja ihmiset jaksaisivat paljon enemmän. Pyörisikö yhteiskunta? Ihan varmasti, mutta ei yhtä kiivaalla tahdilla, kuin nyt. Jos olisin presidentti.. äh, tarvitsisi olla diktaattori, määräisin viikkoon kolme pyhäpäivää.

Jouten päivän viettäminen on hankalaa. Etenkin tällä säällä. Kun vettä kaadetaan taivaalta ja pilvet tekevät päivästä yötä pimeämmän, on hankala toteuttaa niitä "löhöilenmakoilenterassillaristikkoatehden"-suunnitelmia..

Jottei nyt menisi ihan off topiciin tämä, niin vedetään koirakin tähän tekstiin mukaan. Nimittäin koiran kanssa ulkoilu on vielä ihan jees tässä säässä, kiitos lähinnä Hannan ja Taikan lenkkiseuran. Hyvässä seurassa keskustellen kun ei säätä muista enää lainkaan, kun maailma parantuu Tampereen Sähkölaitoksen laskutusta myöden keskusteluissa. Mutta kotiin palaaminen metsäreissulta vetisen, kuralammikoissa uineen ja koristekarvoihinsa metsän pohjan keränneen walesin kanssa ei enää olekaan mitään herkkua. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen suunnitellut kehittävänä koirandippauslaitteen, jolla voisin käydä mustuneen koiran dippaamassa mukavasti läheiseen järveen ja kantaa kuraantumatta takaisin kotiin.

Koirista puheen ollen, teimme viime torstaina jälleen verijäljet koirille metsään. Kävin vetämässä jäljet puolen päivän aikaan, ja hieman yli viisi menimme koirinemme aloittamaan jäljestystä. Vedin kaksi 50+50 jälkeä yhdellä makuulla, ja asetin saaliiksi lihaköntit. Se oli virhe. Ne lihaköntit siis. Molemmat koirat löysivät jälkensä ja saapuivat "kaadoille", jotka olivat molemmat neljännespäivän muhimisen jälkeen täynnä muurahaisia sisältäpäin. Yöks, sanoin minä ja niin myös koirat. Onneksi olin valmistautunut, ja napannut pakkasesta kaksi lihaklönttiä lisää pussiin, joista toisen heitin Millille kaadoksi, ennen kuin se kerkesi edes tajuta asiaa. Milli söi lihan hyvällä ruokahalulla, Taika puolestaa piilotti saaliinsa (jonka Milli puolestaa löysi seuraavana päivänä).